Pyhä-Nattanen päiväretkeillen

Sompion luonnonpuistossa, Urho kekkosen kansallispuiston lounaispuolella sijaitsevan Pyhä-Nattasen valloitus oli ollut haaveena jo useita vuosia. Halusin ehdottomasti nähdä sen hyvällä säällä, niin että näkyvyys ympäröiviin maisemiin olisi mahdollisimman hyvä. Useina kesinä täytyi Lapin reissuilla ajaa haikein mielin ohi Sompion luonnonpuiston tienhaarasta, sumuisen ja sateisen sään takia.

Pyhä-Nattasen tooreilla viimeinkin

Vihdoin viime kesänä (7/2019) olimme onnellisten tähtien alla. Pääsimme vihdoin retkeilemään Pyhä-Nattaselle hyvän sään aikana. Pyhä-Nattanen kuuluu Nattastuntureihin, ja se on noista tunturieista tunnetuin. Nattaset; Terävä-, Suku- ja Pyhä Nattanen näkyvät kauas UKK:n puistoon, ja olemmekin niitä usein ihastelleet kaukaa muilta tuntureilta.

Reitti jonka kiersimme, on 7 kilometrin mittainen rengasreitti. Pyhä-Nattaselle voi nousta myös pistona taaemmalta parkkipaikalta, josta se ei ole niin vaativakaan, vaan maasto on helpompi kulkuinen. Me lähdimme kulkemaan ensimmäiseltä parkkipaikalta kohti Nalijoen laavua. Reitti oli osin kostea, ja laavupaikka suorastaan mutainen. Emme jääneet siihen tauolle, vaan jatkoimme matkaa kohti määränpäätä.

Mitä lähemmäs Pyhä-Nattasta noustiin, sitä kivikkoisemmaksi maasto kävi. Lopulta rakka muuttui suuriksi lohkareiksi. Välillä hypittiin isoilta kiviltä toisille, ja paikoin koiraa joutui kantamaan kaiken varalta. Maasto ei ollut kovin helppokulkuinen.

Toorit olivat vaikuttava näky.

Viimein tulimme isoille tooreille, ja luulimme jo tulleen Pyhä-Nattaselle, mutta katsoessamme taaksepäin huomasimme isompia tooreja vielä ylempänä. Kipusimme siis vielä jonkun matkaa erittäin tuuliselle Pyhä-Nattasen laelle. Porukkaa oli paikalla jonkun verran, mutta löysimme sopvian paikan evästelyyn tuulensuojasta toorien välistä.


Toorit ovat lähes 8-12 metrisiä, suuria päällekkäin ladottuja kiviliuskoja, joiden läpimitta on 40-50 metriä. Ne ovat ympäristönsä nuorempaa kallioperää ja vahvempaa graniittia, yli 1770 miljoonaa vuotta vanhoja. Ne on pysyneet järkähtämättöminä paikoillaan, muiden kallioiden rapautuessa niiden vierestä jääkauden jäiden sulamisvesien mukana. Seudun asukkaat ovat pitäneet tooreja pyhimpinä paikkoina, jonne on uhrattu peuran sarvia ja muita uhreja. Nattaset olivat Sompion alueen jumalista suurimmat.

Oli pakko kokeilla miltä tuntuu kiipeillä tooreilla.

Söimme eväitä ja kiipeilimme tooreilla kuvia ottaen ja mielettömistä maisemista nauttien. Edessä avautui näkymä niin Urho Kekkosen kansallispuistoon, Kemihaaran erämaa-alueelle kuin Itä-Kairaankin. Järviä, soita, tunturipuroja ja tuntureita tuntui näkyvän loputtomiin. Terävä- ja Suku Nattaset siinsivät koillissuunnalla terävine lakeineen, erottuen muista alueen tuntureista. Sompiojärvi lainehtii idässäja Nattasjonon edessä oli pieni Sukkulampi.

Toorien kupeessa oli päivätupa, joka on vanha palovartijan tupa. Se on ainoastaan päiväkäyttöön tarkoitettu, ei yöpymiseen muussa kuin hätätapauksessa. Myös nuotiotulien sytyttäminen Pyhä-Nattasella on kielletty, vaikka epävirallinen tulipaikka siellä onkin. Tulen saa sytyttää vain tuvan kamiinaan.

Päivätupa on entinen palovartijan tupa

Käymälän maisemat olivat kyllä huikeimmat ikinä. Enpä ollut moisia nähnyt vessareissulla koskaan aiemmin. Särkitunturin vessa Muoniossa on kyllä hienolla paikalla myöskin, mutta maisemat eivät ole tuntureiden suuntaan vaan tunturin päällä olevalle järvelle. Kaunis on tosin sekin maisema.

Huussi ehkä kauneimmissa maisemissa 

Huussimaisemat

Pyhä-Nattanen oli kyllä maineensa arvoinen. En muista milloin olisin ollut yhtä onnellinen kuin tuolla huipulla, ja voin sanoa, että aika monia huippuja on nähty niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Jotain maagista ja mystistä paikassa oli.

Pyhä-Nattasen päivätupa ja toorit

"Kaukaa Sompiojärven ja aapojen takaa katsoo Nattastuntureitten moniharjainen kaarto, katsoo koko korpimaata vartioiden.
Ne ovat omat tunturit, tutut pohjoisen vartijat. Niiden laella kesäpäiväkin valvoo öitänsä, ja niiden taakse se laskeutuu yölevolleen, niiden takaa talviset taivaanvalkeat puhaltavat öiset soihtunsa. Ja talvsikausina ne valkoisina varitoina valvovat koko Sompiota, kohoten kohti taivaita kuin kaikkein pyhimmät kirkastuksen kalliot. Niiden korkeilla harjoilla asuivat entiset väkevät jumalat, ja siellä tunturien tyvillä on suuri ja pyhä Sompiojärvi." -Samuli Paulaharju, Sompio 1939.

Horisontissa Terävä- ja Suku Nattaset ja Sukkulalampi