Hetassa Hetan Kodalla

Norjasta palattiin Suomeen ja Kilpisjärvelle juhannuksen jälkeen. Koska Saana jäi taaskin huonon sään takia huiputtamatta, jatkettiin matkaa kohti Hettaa. Sinne oli Kilpisjärveltä muutaman tunnin matka. Hetassa suunnistimme Lomakylä Hetan Kodalle, jonka uusi isäntäväki on meidän perhetuttuja. Hetan Kodasta voit lukea täältä -> http://www.hetankota.fi

Lomakylä Hetan Kota, Enontekiön Hetassa

Kodalla on monenlaista majoitusta. 

Ounasjärvi Kodalta kuvattuna.

Hetan Kota sijaitsee Ounasjärven rannalla, aivan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston kupeessa Ounastunturin läheisyydessä. Lomakylä on ennen toiminut leirikeskuksena, josta sitten kasvanut ja kehittynyt nykyiseen muotoonsa lomakyläksi. Oman leimansa lomakylälle antaa rannan läheisyydessä sijaitseva, ehkä Suomen kaunein, pieni kappeli. Kappeli on valmis vastaanottamaan vaikka hää- tai ristiäisvieraita, tai sinne voi mennä muuten vain hiljentymään.

Pihapiiri on mäntymetsää, johon mökit ja majoituskodat sulautuvat kauniisti. Suomen suosituin vaellusreitti Hetta-Pallas lähtee aivan Hetan Kodan läheltä. Kodalta saa venekyytejä reitin lähtöpisteeseen, tai jos vaeltaa Pallas-Hetta suuntaisesti, kyyti järjestyy päätepisteeseen. Myös autojen siirrot Pallakselle, samoin kuin sauna ja majoitus aamiaisella on varattavissa Kodalta. Talvisin hiihtoreitit lähtevät Kodan pihasta Ounasjärven yli tunturiin.

Leirintämökkejä rannan läheisyydessä

Venekyydit Hetta-Pallas reitille

Tällä hetkellä Hetan Kota ei vielä tarjoa palveluita karavaanareille, mutta uusien omistajien myötä tilanne tulee ehkä muuttumaan lähivuosina. Meille järjestyi vaunupaikka sähköineen leirintämökkien vierestä järven rannalta.

Vaellusvimmalta ei voinut välttyä, kun katseli rinkat selässä paikalle saapuvia vaeltajia. Patikoijat odottelivat innoissaan venekyytiä järven yli, päästäkseen Hetta-Pallas reitin lähtöpisteeseen. Reitiltä palaavat vaeltajat olivat hieman väsyneitä, mutta onnellisia, ja kaipasivat peseytymään. Moni iloitsi päästessään Kodan lämpimään rantasaunaan vaelluksen päätteeksi, ja puhtaisiin lakanoihin nukkumaan.

Oli ilo seurata uuden isäntäväen palvelualttiutta ja intoa lomakylän ohjaksissa. Jos tupaan tupsahti vaeltajia, venekyyti vaellusreitin alkuun järjestyi ilman ennakkovaraustakin hyvin pienellä varoajalla. (Silti kyyti on suositeltavaa varata ennakkoon). Tunnelma oli kotoisa ja ovet olivat auki kaikenlaisille matkailijoille ja retkeilijöille.

Ensimmäisenä iltana kävimme iltalenkiksi kävelemässä Jyppyrän huipulle. Jyppyrä on Hetan kirkonkylän kupeessa sijaitseva näköalapaikka. Reitti lähtee tunturilapin luontokeskukselta, ja on vajaan kilometrin suuntaansa. Samalla kävimme pikaisesti tutustumassa luontokeskuksen lappiaiheiseen näyttelyyn.

Reitin portti luontokeskuksella

Näkymät Jyppyrältä yli Ounasjärven Ounastunturille

Pyhäkero on Ounastunturin huippu

Lappi-aiheinen näyttely Tunturilapin luontokeskuksella

Viihdyimme Hetan Kodalla kolme yötä, vaikka tarkoitus oli vain käväistä siellä. Yhtenä päivänä lähdimme päiväretkelle Pyhäkerolle, mikä on Ounastunturin korkein huippu. Ajoimme mönkkärillä Pallas-Ylläs kansallispuiston rajalle, josta lähdimme patikoimaan kohti Pyhäkeron autiotupaa, ja siitä edelleen kohti Pyhäkeron huippua.

Pitkospuita reitin alussa

Pyhäkeron autiotupa

Sää oli sumuinen ja vettä ripsutteli hieman, mutta se ei menoa haitannut. Pyhäkeron autiotuvalla oli melko paljon vaeltajia, muutama sisällä ruuanlaitossa ja suurin osa pihalla grillipaikalla. Toiset, niinkun mekin, jatkoimme matkaa kohti tunturia. Maasto oli  ennen tunturiin nousua vaihtelevaa; kivikkoa, mutaliejua ja pitkospuita. Sitten alkoi kovapohjainen tunturiin nouseva polku, jota pitkin oli helppo patikoida.

Nousu Pyhäkerolle alkaa

Maisemia reitin varrelta

Välillä sää hieman kirkastui, jolloin saimme otettua kauniita maisemakuvia. Välillä näkyvyyttä oli vain parikymmentä metriä ja tuuli oli melko voimakas. Reitti oli hyvin merkitty, eikä vaaraa eksymisestä ollut edes sumussa. Vähän ennen Pyhäkeroa (711 mpy) oli pieni Pyhäjärvi. Sen rannalla oli vielä vähän lunta.

Pyhäjärvi ja Pyhäkeron huippu

Huipulla tuuli sen verran napakasti, että otimme pakolliset huiputuskuvat ja lähdimme laskeutumaan takaisin alaspäin samaa reittiä mitä olimme tulleetkin. 

Pyhäkeron huipulla oli risti

Toinen huipun maamerkki oli kivikasa

Maisemat olivat niin kauniit

Tunturin rinteellä, varvikossa istuskellen, pidimme lyhyen evästauon, ja nautimme upeista maisemista kahvia hörppien. Istuskellessa tauolla otin kuvia kauniista, todella pienistä vaaleanpunaisista kukista, jotka myöhemmin googlauksen tuloksena saivat nimekseen sielikki.

Sielikit kukkivat tunturin rinteillä

Evästauolla 

Tauolla reissurusseli sai takin päälle

Reitin opasmerkkejä

Kuin tilauksesta sää selkeni ja maisemat olivat vertaansa vailla; kaunista tunturimaisemaa, joka värjäytyi siniseksi kaukana horisontissa. Näitä mieleenpainuvia ja voimaannuttavia hetkiä tunturissa, voi nyt muistella kotisohvalla kuvia katsellen, ja uusista lapinreissuista haaveillen. 

Maisemia. Pahoittelut horistontin kaltevuudesta ja laiskuudesta suoristaa kuva.

Polulla.

Kyllä se vain niin on, ettei lapin luonnolle taida löytyä vertaa.  On vaikea kuvailla sellaiselle, joka ei ole itse lapin luonnossa päässyt liikkumaan, millaista siellä on, ja kuinka lapin lumo valtaa mielen ja sydämen. Lappi on jokaisen koettava itse, mutta on hyvä varautua siihen, että lapinhulluus iskee melkoisella voimalla. Onneksi tämä hulluus on vain positiivista, ja siihen auttaa kun pääsee taas tunturiin patikoimaan. 

Patikoija ja reissurusseli tunturissa

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto tarjoaa lukuisia päiväpatikointireittejä pitkien vaellusten lisäksi. Itsekin teemme (toistaiseksi) vain päiväpatikoita, mutta tuo Hetta-Pallas reitti kyllä kutkuttaa mukavasti ja houkuttelee yönyli vaellukselle. Saa nähdä joko ensi kesänä kävisimme sen vaeltamassa. Tai vaikka osan siitä.

Auringonlaskua Hetan Kodalta

Iltanuotiolla kodalla

Kiitoksia Jannelle, Titalle ja Santerille vieraanvaraisuudesta. Viimeistään ensi kesänä vieraillaan taas Hetan kodalla. Voi kyllä olla, että jo ensi kevättalvella tulemme sinne hiitämään aurinkoisille keväthangille Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. 

Ihanaa, kaunista ja värikästä ruskaaikaa niin lappiin, kuin muuallekin Suomeen. Nautitaan syksystä, raikkaasta ja puhtaasta luonnosta, ja sen tarjoamasta väriloistosta patikoiden ja retkeillen, vaikka sitten lähiretkeilypaikoissa. 

Mukavaa ruska-aikaa kaikille!

Toivottavat: kiipeilevät ja patikoivat karavaanarit