sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Krabin saaristossa ja rannoilla

Thaimaan reissulla tammikuussa kävimme pitkähäntäveneellä Ao Nangin lähisaarilla, Koh Podalla ja Koh Chickenillä, sekä Koh Tubilla, joka oli Chickenin kupeessa. Saaret olivat kauniita valkoihiekkaisia ja vesi oli melko kirkasta. Jylhät karstikivikalliot, jotka nousevat suoraan rantavedestä kohti korkeuksia, ovat Krabin seudulle tunnusomaisia. Ihminen tuntee pienuutensa näiden kallioiden juurella.

Pitkähntäveneitä Koh Podalla
Poda ja Chicken, samoin kuin Tub saaret olivat kansallispuistoaluetta, jonne oli 400 pathin puistomaksu per nenä. Maksu oli kallis, mutta päätimme silti vierailla näillä saarilla.  Venematkasta pulitettiin muistaakseni 200 pathia per suunta per nenä. Venematka Podalle kesti noin reilun vartin, ja samalla veneellä meitä lähti kolme pariskuntaa. Samalla veneellä tultiin myös takasin sovittuna aikana. Saari oli todella ruuhkainen, koska oli kaunis ja aurinkoinen päivä. Yllätykseksemme meiltä ei missään vaiheessa kukaan tullut perimään tuota 400 pathin kansallispuistomaksua.

Koh Poda on osa kansallispuistoa

Koh Podan kuvatuimpia kohteita



Viivyimme saarella muutaman tunnin. Kävelimme rantaa pitkin melko pitkän matkaa, ja levitimme pyyhkeet rauhalliselle paikalle puiden siimekseen. Kävimme uimassa vuorotellen ja nautiskelimme lämmöstä.

Valkoiset hiekat ja turkoosi meri

Kävelimme pitkälle saaren toiseen päähän asti

Toisessa päässä ei ollut turisteja ruuhkaksi asti

Kalliosaari Podan edustalla

Lierihattu tuli hommattua tarpeeseen

Koh Poda oli kuvauksellinen

Koh Chickenille lähdettiin samalla tavoin kuin Podalle, kimppaveneellä. Saimme aikamme istua ja odotella muita lähtijöitä Ao Nangin venerannassa, mutta viimein päästiin matkaan. Chickenillä venekuski keräsi meiltä heti kansallispuistomaksun, ja mietimmekin kenenhän taskuun tuo raha loppuviimein päätyi. Vaikutti hieman hämärähkölle touhulle, mutta maassa maan tavalla.

Koh Chickenin ja Tubin välissä oli paljon pitkähäntäveneitä

Koh Tub Chickeniltäpäin katsottuna

Koh Chickenilläkin hiekka oli valkoista


Chickenilläkin kävelimme jonkun matkaa rantaviivaa pitkin, kunnes löysimme mukavan rauhallisen ja varjoisan paikan rantapuskien alta. Merituuli oli ihanan lämmin, mutta kuitenkin hieman vilvoittava. Auringonpaisteessa ei voinut olla, nahka paloi heti suojakertoimista huolimatta. Ehkä paras ostos oli suuri lierihattu, ei ehkä kovin muodikas, mutta todella hyvä suoja kasvoille ja niskalle. Nautiskelimme olostamme uiden ja snorklaillen.


Chickenin rantaa

Chickenin saaren toisessa päässä

Ei kiire mihinkään!

Snorkkeli sai kuivua puunoksalla

Chickeniltä pääsi laskuveden aikaan kapeaa kannasta pitkin viereiselle pienelle Tubin saarelle. Vesi oli tällä kertaa nousussa, ja jouduimmekin kahlaamaan nilkkoja, välillä polvia asti huuhtovassa meressä. Vähän ennen paluuveneen lähtöä alkoi tuulla ja nousemaan tummia pilviä. Ehdimme juuri ja juuri käydä Tubin puolelle nappaamassa pari valokuvaa, kun piti kiireen vilkkaa lähteä kahlaamaan takasin tuulen ja aaltojen yltyessä. Ja kohta satoikin jo kaatamalla.


Chickeniltä Tubille pääsi kahlaten.



Koh Tub ja lähestyvät sadepilvet


Kaikki me rannalla olleet turistit menimme suojaan Chicken-saaren ainoaan ravintolaan. Nopeasti sade kuitenkin taukosi, ja pian venekuski huuteli meitä jo veneeseen. Tuuli oli edelleen navakkaa ja aallot olivat yllättävän suuret. Minua pelotti valtavasti nousta veneeseen, ja jo heti rannasta irtauduttuamme saimme esimakua tulevasta matkasta. Veneen keula nousi todella korkealle ja läsähteli takaisin vedenpinnalle ja keikuimme aaltojen mukana. Enpä muista milloin olisin yhtä paljon pelännyt, mutta ehjin nahoin selvittiin siitäkin koettelemuksesta.

Sadekuuro Koh Chickenillä. Näkyvyys oli huono läheiselle Tubin saarellekin.

Jos ei halua maksaa ekstraa (kansallispuistomaksuja), mutta haluaa viettää mukavaa rantaelämää, kannattaa suunnistaa Railay beachille tai Phranang beachille, jonne ei Ao Nangin rannalta ole kuin 10 minuutin venematka. Me vietimme paljon aikaa Phra Nangilla, koska kävimme kiipeilemässä Railaylla. Kiipeilyjen jälkeen oli mukava käydä uimassa ja lepäillä rannalla. Phranangin ranta oli kiva ja siellä oli useita veneitä, joista sai ostettua pientä purtavaa ja juotavaa. Ao Nangin oma ranta ei ollut kovin kummoinen, vaikka kyllä sielläkin auringonpalvojia päivittäin näkyi.


Phra Nang beach

Phra Nang Beach

Näistä veneistä sai ostettua samanlaista ruokaa kuin katukeittiöistäkin

Phra Nang Cave sijaitsi rannan toisessa päässä

Cavella oli puisia falloksia.


Phra Nang Cave



Princess cave
Railayn rannoillakin kävimme (Railay East, Railay West) samoin Tonsailla, mutta ne eivät olleet niin meidän mieleen. Ehdottomaksi suosikiksi nousi Phra Nangin ranta. Phra Nangin puolelta Railay eastille pääsi kävellen pienen metsän  ja "luolaston" läpi. Matkalla voi nähdä paljon apinoita.


Railay West oli joka päivä melko ruuhkainen


Railay West

Phra Nang Bechilta pääsi kävellen Railay Estille tippukiviluolan sivusta

Reitin varrella oli paljon apinoita

Railay East oil hiljainen

Railay eastia kiipeilykorkeuksista katsottuna

Ao Nangin rantaa

Thaimaan lämpö, rannat ja hyvä ruoka houkuttelee ihmisiä, eikä ihme. Itsekin olemme kovin tykästyneitä ja toivottavasti ensi talvenakin pääsemme palaamaan noihin maisemiin. On varsin vaikea kuvailla Thaimaan tunnelmaa ja ilmastoa sellaiselle, joka ei siellä ole käynyt. Kyllä se on ihan vertaansa vailla ja se täytyy itse kokea. Thaimaata ei voi verrata perinteisiin Kreikan tai Kanarian kohteisiin. Ilmapiiri on täysin erilainen.

Nyt on kuitenkin kevät jo pitkällä ja edessä alkava karavaanauskausi. Kytö tienpäälle on jo melkoinen. Vaunukin on laitettu lähes lähtövalmiiksi, odottelemaan jospa jo vappuviikonloppuna lähdettäisiin kevään ensimmäiselle reissulle.

Mukavaa kevättä (takatalvista huolimatta) ja aurinkoista päiviä! Kesälomia jo ainakin tässä osoitteessa odotellaan kuumeisesti. Norjan Lofooteille olisi kovasti päästävä. Toisaalta Euroopan maatkin kiinnostavat. Vielähän tässä ehtii miettiä lomareittejä...

Millaisia suunnitelmia teillä on kesän reissujen suhteen?

-Mutsi