Kiipeilyä Krabilla

Suomessa talvi on parhaimmillaan, saadaan nauttia vastasataneesta puhtaasta lumesta ja ihanista aurinkoisista talvisäistä.  Mikäpä sen mukavampaa ulkoilun päätteeksi, kuin palata kuvien muodossa takaisin aurinkoiseen ja lämpöiseen Thaimaahan. 

Tässä lupailemani kiipeilypostaus. Olkaa hyvät.

Ao Nangissa ei ollut meille sopivia kiipeilyreittejä (liian vaikeatasoisia), joten suuntasimme lähes aina pitkähäntäveneillä Railaylle, Phra nangin rannalle. Sieltä oli lyhyt kävelymatka useille kiipeilysektoreille. 

Tonsailla kävimme kerran ihmettelemässä huudeja, mutta reiteille lähestyminen oli sen verran viidakkoista, että minä hämähäkkikammoisena en uskaltanut sinne lähteä. Joillakin Tonsain kallioilla kävimme, mutta niiden reitit olivat varattuina, joten emme jääneet odottelemaan vapautumista. Tonsai on yksi Krabin tunnetuimmista kiipeilypaikoista Railayn ohella. 

Tonsai beach

Tonsailla erään kiipeilysektorin juurella.

Tonsain "pääkatu", jolla ei näkynyt kuin kiipeilyturisteja. 

Ao Nangin rannalta lähdettiin pitkähäntäveneellä kohti Railayta

Ensimmäisen kerran menimme Diamond Caven kallioille. Phra nangin puolelta sinne pääsi kävelemällä läpi pienen viidakon Railay Eastin suuntaan.

Phra Nangin rantaa.

Kävelymatkaa kalliolle tuli noin 15 minuuttia. Diamond Cavella oli myös kiipeilykoulu, mutta sen palveluita me emme tarvinneet, sillä meillä oli omat kiipeilyvarusteet mukana. Climbing School (kiipeilykoulu) on hyödyksi, jos ei ole aiempaa kokemusta köysikiipeilystä tai tarvitsee varmistajan. Me varmistimme toinen toisiamme. Minä kävin köysikiipeilykurssit omalla paikkakunnalla ennen reissuunlähtöä, jotta voin turvallisesti varmistaa miehen kiipeilyä. Mies on kokeneempi kiipeilijä, ja käynyt ulkomailla ennenkin  kiipeilemässä. Minulle tämä oli uusi ja jännittäväkin kokemus, jota odotin innolla.

Kiipeilykoulu ja kallio Diamond Cavella, Railaylla.

Diamond Cave oli todella ruuhkainen, koska kiipeilykoulu oli sen vallannut. Aikamme ihmeteltyämme, löysimme muutaman vapaan reitin, ja pääsimme hieman itsekin kokeilemaan Krabin kallioita. Aasialaisia kiipeilijöitä oli paikalla paljon, ja mikä näin länsimaisena ihmetytti, melko iäkästä porukkaa keikkui seinillä kovemmilla reiteillä, kuin mitä itse osaamme kiivetä. Ilmeisesti kiipeilykulttuuri on aasiassa hieman erilainen kuin meilläpäin. Mutta olihan kovakuntoista porukkaa, ei voi muuta sanoa.

Diamond Cave oli melko ruuhkainen.
Tässä oikealla aasialainen vanhempi nainen kiipeää ketterästi vaativaa reittiä.

Mies kiipesi liidaamalla (lead-climbing) ja teki topissa (ylhäällä) ankkurin ja laskeutui ns. yläköydellä alas. Minä kiipesin samat reitit yläköydellä (toprope), koska liidaaminen on vaativampaa, ja koska kiipesin ensimmäistä kertaa ikinä ulkona köyden kanssa. 

Minun ensimmäinen käysikiipeilytoppaus ulkona. 

Kyllä oli hieno fiilis, kun sai reitin kiivettyä, eli topattua. Jotkin reitit olivat sen verran vaativia, että minun piti välillä tulla köyden varaan huilaamaan, mutta niin vaan sain monen monta reittiä kiivettyä ihan ilman huilaamisia. 

Kiipeilimme yleensä muutaman tunnin. Siinä ajassa ehti kumpikin kiivetä muutamia reittejä. Kiipeilyn jälkeen oli mukava pulahtaa uimaan, ennen paluuta Ao Nangiin. 

Ostimme Railaylta kiipeilykaupasta Krabin kiipeilytopon, jossa on kaikki reitit merkattuna.

Seuraavan kerran suuntasimme taas veneillen Railay Eastille, One Two Three Arealle. Sielläkin oli ruuhkaista, mutta aina sieltä joku vapaa reitti onneksi löytyi. Meteli oli välillä melkoinen, kun koulun ohjaajat huusivat ohjeita ylös kiipeilijöille. 

Kiipeilykoulun väkeä Railay Eastilla

Mies tekemässä ankkuria n. 10 metrissä. Railay East.

Varmistamista ATC:lla. Belaying with ATC.

Kolmannen kerran menimme kiipeilemään Phra nang rannan kupeessa olevalle Escher Wall`lle. (Alla olevassa kuvassa korkean seinämän vasemmalla puolella)

Phra Nangin rantaa. Takana Escher Wall.

Topissa ollaan. Varmistaja köydenpäässä alhaalla.

Tällaiset maisemat olivat erään reitin topista Phra nangille.

Maisemia topista merelle. Huikeaa.

Kiipeilyleiri Escher Wall`lla.

Kiipeilyn jälkeen jäimme taas rannalle huilailemaan ja uimaan. Otinpa kerran hieronnankin rannalla, kun sai hieroja minut helposti ylipuhuttua.

 :)

Hierontapaikat puiden katveessa Phra Nangilla.

Kiipeilykamat veneeseen ja kohti uusia reittejä.

Neljäs kiipeilykerta, ja paikkana taas Railay Eastin One Two Three Area. Edellisen kerran reitti, jota olisimme halunneet kiivetä, oli varattuna koko ajan. Tällä kertaa pääsimme sen kimppuun. 

Suurin saavutukseni. Kiipesin koko tämän seinän, 30 metriä.

Mies tekemässä ankkuria. (Ylempi kiipeilijä)
Massage secrets 30m. 6A+

Huikean hienot maisemat topista, 30 metrin korkeudesta!
Railway East. Krabi.

Maisemat Railay Eastin rannalle samasta topista!

Varmistaja näyttää melko pienelle korkeuksista katsottuna.

Tuntui kyllä niin huikealle päästä omin voimin toppiin 30 metriin huilaamatta välillä köydessä. Tosin 20 metrin korkeudessa oli tasanne, missä pystyi huilamaan. Fiilis topissa oli sanoinkuvaamaton!

Mies lähdössä liidaamaan

Kaiken kaikkiaan kiipeily Krabilla oli mahtavaa. Kuumuus ei haitannut, kun siihen tottui. Hiki virtasi koko ajan, mutta mankkaamalla käsiä ahkerasti, sai kallioon ihan hyvä pidon. Jotkut kalliot olivat liiasta kiipeilystä lasittuneita, ja tuntuivat melko liukkailta. Niillä emme juurikaan kiipeilleet.

Välipäivinä, kun emme itse kiivenneet, katselimme toisten kiipeilyä Phra Nang Cavella.

Varusteet.

Loma oli onnistunut myös kiipeilyn suhteen. Minä sain ensikosketusta ulkona köysittelyyn, ja mieskin pääsi kiipeilemään vaikeita reittejä, joihin itselläni ei ollut juurikaan asiaa. Ehkä ensi talvena pääsemme taas valloittamaan Railayn kallioita, sen verran sinne jäi vielä kiipeämättömiä reittejä. Totta puhuakseni, reittejä kyllä varmasti riittää useiksi vuosiksi :D

Nyt odottelemme lumien sulamista, että pääsemme taas ulkokiville ja kallioille. Suomen graniittiin en olekaan köysitellen vielä tutustunut. Odotan sitä innolla. Mies on tälläkin hetkellä kiipeilemässä. Tällä kertaa jääkiipeilemässä Kouvolassa. 

Kesän suunnitelmissa on taas lähteä Lofooteille vaunuillen kiipeilemään ja haikkaamaan vuorille. 

Mukavaa sunnuntaita ja ihanaa kevättä! 

Mutsi

ps. Seuraava postaus tulossa piakkoin Thaimaan ihanista valkohiekkaisista saarista, Koh Bodalta ja Koh Chickeniltä.

Talviloma Thaimaassa

Tammikuun 12. päivä lähti lentomme Helsingistä kohti Thaimaan lämpöä. Pitkä lentomatka ei ole erityisen mieleinen meille selkäsäryistä kärsiville, mutta kyllähän sen kestää, kun tietää pääsevänstä pariksi viikoksi lämpimään. Pääsimme lentämään uudella Dreamlinerilla, jonka matkustusmukavuus oli selkeästi edeltäjiään parempi.

Reissu onnistui kyllä jopa yli odotusten, ja olikin yksi parhaimmista "rantalomista" minkä olemme tehneet, ellei paras. Paras ehkä siksi, että meillä oli mielekästä tekemistä (kiipeily), eikä vain pelkkää peruslöhöilyä (vaikka emme kyllä koskaan pelkästään löhöilekään). Kahta viikkoa ei olisi jaksanut samassa paikassa viettää rannalla maaten. Matkakohteena meillä oli Ao Nang Krabilla. Häämatkan teimme vuonna 2013 marraskuussa Krabilla sijaitsevalle rauhalliselle Koh Lantan saarelle, joten hieman oli käsitystä siitä millainen on Thaimaan ilmasto ja kultturi yms.

Reissusta olisi niin paljon mukavaa kerrottavaa, että päätin tehdä useampia postauksia. Tämä ensimmäinen kertokoon Ao Nangista, jossa hotellimme sijaitsi. Myöhemmin ajattelin postailla lähisaarista, joilla kävimme, ja myöskin kalliokiipeilystä, jota harrastimme useana päivänä lähirantojen kallioseinillä. 

Saavuimme Krabin lentokentälle varhain aamulla, eikä hotellihuoneemme ollut vielä valmis. Vaihdoimme kevyemmät vaatteet hotellin pesutiloissa päälle, ja suuntasimme Ao Nangin rannalle paikkoja ihmettelemään ja syömään vähän aamupalaa.

Ao Nang. Krabi. Thaimaa. Ensimmäinen loma-aamu.

Pitkähäntäveneitä Ao Nangin rannalla

Ao Nangin ranta oli kaunis

Majoituimme Ao Nang Orchid resortissa. Hotelli oli keskeisellä paikalla, eikä rantaan ollut kuin 200m kävelymatka. Kymmenen maissa saimme huoneen ykköskerroksesta, heti respan vierestä. Huone oli perussiisti, mutta ei mitään luksusta. Asetuimme taloksi, ja päätimme ottaa pienet päiväunet, koska lennolla emme saaneet nukuttua juurikaan. Päiväunien jälkeen lähdimme jo ensimmäiseen thaihierontaan. Otimme kumpikin jalkahieronnat, koska jalat tuntuivat lennon jälkeen kovinkin raskailta ja tukkoisilta. Kauan odotettu loma lämmössä oli alkanut.

Hotellin allas-alue oli viihtyisä

Allas-alue

Näkymät meidän hotellihuoneen parvekkeelta allas-alueelle ja bungaloveille

Hotellin allas-aluetta

Lähes päivittäin lähdimme pitkähäntäveneillä lähisaarille ja -rannoille. Venelippuja sai ostettua rantakadun kulmauksessa olevasta myyntikopista. Yleensä ostettiin menopaluut, ja kuskit tiesivät lippujen väreistä kuka oli menossa mihinkin saarelle tai rannalle. Kun 6-8 matkustajaa oli menossa samaan paikkaan, vene lähti liikkeelle. Liput lähisaarille maksoivat 400 pathia kahdelta hengeltä, eli reilun 10 euroa. Venematka kesti 10-15 minuuttia. Kävimme omin päin päiväretkillä kansallispuiston alueella sijaitsevilla Poda ja Chicken islandeilla. Niistä postaan myöhemmin lisää. Muutenkaan emme tarvinneet missään vaiheessa matkanjärjestäjän palveluita, vaikka Tuin reissulla olimmekin.

Pitkähäntäveneillä lähdettiin Railaylle kiipeilemään

Parhaimmat kiipeilymestat olivat Railaylla ja Tonsailla, joten venematkat suuntasivatkin usein sinne. Kiipeilyvarusteet painoivat jonkun verran ja köydellekin oli oma reppunsa. Usein jäimme kiipeilyn jälkeen rannalle uimaan ja köllöttelemään ennenkuin otimme paluuveneen takasin Ao Nangiin. Kiipeilystä teen myöhemmin erillisen postauksen. Olehan kuulolla, jos kiipeily kiinnostaa!

Ao Nang itsessään oli ihan kivankokoinen kylä, mistä löytyi lähes kaikkea mitä lomalla voi tarvita. Oli ravintoloita, pieniä kauppoja, matkamuistokauppoja, krääsäkauppoja, apteekkeja, lääkärikeskus jne.

Ao Nangin pääkatu

Matkamuisto -ja krääsäkauppoja oli joka kadunkulmassa, ja tinkimiskulttuuri rehotti valloillaan. Hintaa sai tingattua usein jopa puoleen lähtöhinnasta.

Käsintehtyjä saippuoita

Käsintehtyjä kynttilöitä

Krääsäkauppoja oli pilvin pimein. Itse ihastuin noihin valloittaviin norsureppuuihin.

Sadepäivänä shoppailtiin tuliaisostoksia

Tuliaisiksi ostettiin vähän kesävaatteita, t-paitoja, lökäreitä (löysät kangashousut), pieniä somia pussukoita, pasminahuivi, reppu sun muuta pientä. Kovin suuria ostoksia emme tehneet. Viikonloppuisin Ao Nangin moskeijan lähellä oli pienimuotoiset markkinat. Siellä käppäiltiin yhtenä iltana. Moskeijalle oli reilun kilometrin matka meidän hotelliltamme.

Ao Nangin moskeija oli valaistu väriä vaihtavin valoin.

Ravintoloita oli Ao Nangissa paljon, ja useassa tarjottiin thaimenun lisäksi intialaista ja italialaista ruokaa. Joissakin sai myös skandinaavista sapuskaa, mutta ne kierrettiin kaukaa, samoin pari suomibaaria, jotka Ao Nangista bongattiin. Ruoka oli erittäin hyvää ja halpaa. Kaksi ihmistä söi ja joi ihan kunnon aterian alle 15 eurolla. Katukeittiöistä söi sitäkin halvemmalla.  Esimerkkinä pad thai chicken maksoi 80 pathia, eli pari euroa. Katukeittiöistä sai myös pancakeja kymmenillä erilaisilla variaatioilla, fruitshakeja, coconut juomia ja paljon muuta. 

Hotellimme lähellä sijaitseva intialainen ravintola Tandoori Nights oli yksi suosikkiravintolamme.

Tandoori Nights ravintola sijaitsi tämän rakennuksen oikeassa alakulmassa

Ruoka oli hyvää ja halpaa. Pad thai chicken.

Alkupaloiksi herkullisia tomaatti-valkosipulileipiä eli bruschettoja.

Sringrollseja chilikastikkeella tuli syötyä ehkä vähän liikaakin. 

Banana-pancake nutellalla. Nam!

Illalla auringonlaskun aikaan kävelimme usein Ao Nangin rannalle. Oli mukava istua ja katsella pitkähäntäveneitä ja hyväntuulisia ihmisiä, nauttia ihanasta lämmöstä ja pienestä merituulesta. Useana iltana istuin hiljaa, ja hengittelin tätä energiaa varastoon paukkupakkasten varalle.

Ao Nangin auringonlaskut olivat kauniita. Iphone kuva on zoomattuna rakeinen.

Pitkähäntäveneet rannalla auringonlaskun aikaan

Hotellin uima-altaalla kävimme muutaman kerran uimassa ja lepäilemässä varjon alla. Suorassa auringonpaahteessa ei olisi voinut kauaa olla, muuten olisi nahka kärynnyt. Allasaluetta koristi kauniit plumeriapensaat, joista putosi kauniita kukkia veteen kellumaan. 

Plumerian kukat olivat kauniita ja ihanan tuokuisia. Niitä kellui hotellin uima-altaassa.

Ao Nangin katua ilta-aikaan

Ranta-kadulla oli jokin kalastusaiheinen patsas. 

Päätimme, että lähdemme joka talvi pariksi viikoksi Thaimaan lämpöön. Kanariansaaret eivät meitä enää innosta, vaikka omalla tavalla ihan kivoja ovatkin. Siellä vaan tahtoo tulla kylmä auringonlaskiessa, ja tarvitsee pakata mukaan lämmintä vaatetta taretakseen. Thaimaassa sitä ongelmaa ei ole. Lämpö ei laske alle 25 asteen yölläkään ja ainoat vaatteet joita matkalla tarvitsee ovat shortsit, topit ja uikkarit. Kahteen viikkoon ei paljon muita kenkiä pidetty jalassa kuin sandaaleja.
Kuumuus, joka Thaimaassa on, ei ole sietämätöntä ja siihen tottuu parissa päivässä. Suomessa yli 30 asteen kuumuus tuntuu on ihan erilaiselta. Ehkä Thaimaassa kosteuspitoisuus helpottaa. Sadepäiviä ei varsinaisesti ollut yhtään, vaikka useana päivänä sadekuuroja tulikin. Sateet olivat melko nopeita kuuroja. Hetken saattoi sataa kaatamalla, ja pian taas paistoi.

Loma oli onnistunut ja ihokin sai vähän väriä pintaan, vaikka aurinkoa ei ottamalla otettu kertaakaan. Kotiin palattiin perjantaina 27.1 hieman jetlagista kärsivinä, mutta rentoutuneina ja piirun verran onnellisempina.

Teen piakkoin erilliset postaukset kiipeilystä Thaimaassa, Poda ja Chicken islandeilta, sekä Railaylta (ja Tonsailta). En millään olisi saanut niitä mahtumaan tähän samaan postaukseen, niin paljon on ihania lomakuvia teidän kanssa jaettavaksi.

Pysyhän kuulolla!

Terveisin, Mama


ps. Kuvat on otettu puhelimella. Tällä kertaa järkkäri jätettiin kotiin.