tiistai 17. joulukuuta 2019

Maastopyöräilyä ja patikointia Kiilopäällä

Suomen latu Kiilopään retkeilykeskus 

Näin joulun alla on mukava palata ihaniin kesämuistoihin. Karavaanareiden kesälomareissu jatkui Kylmäluoman retkeilykeskukselta kohti Kakslauttasta ja Kiilopäätä. Matka kohti lappia taittui verkkaiseen tahtiin, kun suurin sallittu nopeus vaunu perässä on 80km/h, mutta mikäs kiire lomalaisilla olisi ollutkaan.

Illansuussa saavuttiin Kiilopäälle, joka on yksi lempipaikoistani Lapissa. Varasimme tutulta leirintäalueelta vaunupaikan neljäksi yöksi, koska halusimme nauttia UKK-puiston monipuolisista harrastusmahdollisuuksista ja erinomaisista reiteistä kaikessa rauhassa, ilman kiirettä. Edelliskerralla paikka saatiin ihanan tunturipuron ääreltä, jonka rauhoittava solina kuului vaunun sisälle asti jos oli aivan hiljaista. Nyt paikka oli hieman sivummassa.

Neljän päivän aikana maastopyöräilimme ja patikoimme upeissa maisemissa Kiilopään lähialueilla. Yhtenä päivänä tehtiin päiväretki Pyhä-Nattasille. Edellisvuosina Pyhä-Nattanen oli jäänyt käymättä sumuisen tai sateisen sään takia. Maahisessa (kammi Kiilopään retkeilykeskuksen pihassa) kävimme paistamassa maukkaita lettuja, mutta koko oleskelun Kiilopäällä kruunasi ehdottomasti ihana savusauna ja pulahdukset raikkaaseen tunturipuroon.

Ensimmäisenä iltana käytiin pyöräilemässä Niilanpään autiotuvalla. Koko matkan oli sumuista ja vettä tihuutteli, joten maisemat jäivät vähäisiksi, mutta kroppa sai mukavasti liikettä autossa istumisen jälkeen. Matkaa kertyi kaikkiaan n. 10 kilometriä.

Reitin tarkistusta tunturissa
Seuraavana päivänä lähdettiin ystäväpariskunnan kanssa pidemmälle maastopyörälenkille. Ystäväpariskunta majoittui Saariselällä ja olimme sopineet yhteisistä retkistä heidän kanssaan etukäteen. Olikin mukava retkeillä porukalla, kun yleensä olemme miehen kanssa kaikkialla kaksistaan.
Maastopyöräilyreittimme lähti Kiilopäältä Luulammelle, sieltä Rautulammen kautta Niilanpäälle ja takaisin Kiilopäälle. Matkaa kertyi n. 25 kilometriä. Lähtiessä sää oli sumuinen, mutta poutainen.

Kiilopäältä Luulammelle vei leveä baana. 

Kiilopään kupeessa

Luulammen kiinni ollut kahvilarakennus
Luulammella pidimme pienen jaloittelu- ja juomatauon ja jatkoimme matkaa kohti Rautulampea. Hieman jouduimme karttoja vilkaisemaan, että suunnistamme oikealle reitille. Kohta tulimmekin joenvarteen, ja kahlasimme vuoron perään joen yli pyöriä taluttaen. Kahlaus sujui ongelmitta, koska vettä oli vain nilkkoihin saakka. Se virkisti jalkoja mukavasti.

Mies ylittämässä jokea.
Sitten poljettiinkin pitkä pätkä välillä jopa haastavaa maastoa. Polku oli paikoin mutainen ja märkä, paikoin niin kapea ja syväurainen, että polkimet ottivat maahan kiinni. Paikoin oli kivikkoa ja varvikkoa niin, että kaatumisiltakaan ei vältytty. Pahimmat ilmalennot taisi ottaa allekirjoittanut; ensimmäisen lennon otin jo Kiilopää-Luulampi välillä kokeillessani miehen sähköpyörää, ja toisen ilmalennon sarvikon yli otin matkalla Rautulammelle. Onneksi ei käynyt sen pahemmin, vaikka kaaret olivatkin melkoiset.

Rautulammella pidimme evästauon tulistellen ja makkaroita paistellen. Aurinkokin alkoi näyttäytyä pilviverhon takaa. Raututuntureiden päälle nousu tuntui jo reisissä, joten vaihdoin alleni sähköpyörän ja mies sai sitkuttaa minun pyörälläni. Maisemat Raututuntureilta kansallispuistoon olivat todella kauniit, ja näkyvyyttä oli aina Nattasille ja Sokostille saakka.

Pieni lepotauko Raututunturin päällä. Horisontissa Nattaset.
Rautulampi näkyvissä

Maisemien ihailuun ei voi kyllästyä.

Retkiseurue laskettelee Raututuntureilta alas

Suomunjoen latvoilla oli seuraava joen ylitys. Koska oli niin kuivaa, joen pystyi ylittämään ajamalla. Joella pidettiin pieni juoma- ja kuvaustauko. Pitihän sitä kirkasta tunturipuron vettä maistella. Hyväähän se oli.

Raikasta juomavettä suoraan kuksaan
Sitten noustiin vielä viimeinen kunnon nousu Niilanpäälle, josta olikin pelkkää alamäkeä loppumatka aina Kiilopäälle saakka. Retkipäivä oli oikein onnistunut ja suuremmilta haavereilta säästyttiin. Muutamat mustelmat kaunistivat reisiä, polvia ja sääriä.

Illalla yhdeksän jälkeen kavuttiin vielä Kiilopään huipulle tuulisessa säässä ihastelemaan yötöntä yötä.

Kiilopään huipulle oli ilmestynyt maisemapenkki

Aurinko valaisi vielä iltamyöhäänkin kun lähdettiin alas Kiilopään huipulta.

Seuraavana päivänä kävimme patikoimassa Pyhä-Nattasella, mutta siitä kirjoittelen oman postauksen myöhemmin.

Viimeisenä päivänä, jonka Kiilopäällä vietimme, mies kävi ajamassa vajaan 30 km:n maastopyörälenkin Vellinsärpimällä ja Taajoslaavulla. Minä kävin patikoimassa koiran kanssa 6 km:n mittaisen Poropolun, joka on rengaslenkki ja kulkeen Ahopäiden yli. 

Poropolulla oli paljon pitkoksia.

Tunturipurot olivat melko kuivia.

Oikealla polulla ollaan.
Polulla meitä tervehti iloinen liro.

Tunturimaisemaa silmänkantamattomiin.

Jossain Poropolun varrella.

Kiilopää näkyvissä.

Ahopäiden rinteeltä näkyi Kiilopään rekeilykeskukselle ja horisontissa UKK-puisto.

Ahopäiden huipulla.

Synttärisankari 7v poseeraa kelopuulla.

Seuraavana aamuna matka jatkuikin kohti Lemmenjoen kansallispuistoa, jossa kävimme pienellä vaelluksella Kultareitillä. Siitä luvassa tarinaa myöhemmin.

Suomen Ladun Kiilopään rekeilykeskus on ihan huikean hieno paikka. Urho Kekkosen kansallispuiston portti on aivan pihapiirissä, ja alueella on mahtavat puitteet retkeilyyn kaikkina vuodenaikoina. Majoitusta on saatavilla niin hotellissa, hostellissa, mökeissä kuin matkailukulkineissakin. 
Suosittelen ehdottomasti vierailemaan, jos et ole vielä Kiilopäällä käynyt. Leiriytymisemme aikana yleiset saunat kuuluivat joka ilta vuorokausi maksun hintaan. Samoin majoittujat saavat mennä tietyille savusaunavuoroille ilman eri maksua. Suomen Ladun jäsenet saavat vielä majoitukset edullisempaan hintaankin. Kiilopäälle mennessä kannattaa varata useampi päivä aikaa, sillä maasto houkuttaa liikkumaan. Jos ei halua omin päin lähteä tunturiin, voi Kiilopään viikko-ohjelmista varata itselleen sopivan retkiporukan, ja mennä mukaan oppaan johdolla. Viikko-ohjelmissa on valinnan varaa ja sopivia retkiä ja tekemistä löytyy kaikenikäisille.

Maahinen-kammi

Valimiista taikinasta jokainen sai paistaa itselleen oman letun.

Saariselän matkailukeskittymä on reilun kymmenen kilometrin päässä (autolla vajaat 20km) käydä vaikka patikoiden, pyöräillen tai talvella hiihtäen. 

Kekkospuisto ja Kiilopää ovat kyllä kestosuosikkejamme Itä-Lapissa. Varmasti palaamme näihin maisemiin vielä useita kertoja. Haaveena on myös kesä- tai ruskavaellus Kekkospuistossa. 

Mukavaa joulun odotusta! Enää viikko jouluun! :)

Kansallispuiston portti ja Maahinen Kiilopäällä


keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Kiipeilyreissu Kalymnokselle


Kiipeilyreissu Kalymnokselle Kreikkaan 4.-11.10.2019


Kalymnokselle saavutaan laivalla Kosin saarelta. 

Kreikassa lämpötila lokakuussa on yleensä vähän yli +20 asteen, joten se on optimaalinen kiipeilyä ajatellen. Kalymnos on noussut hurjaan suosioon ja siitä puhutaankin köysikiipeilyn mekkana. Boulderoinnin mekka on vastaavasti Ranskan Fontainebleau, jossa kävimme maalikuussa viikon kiipeilyreissulla. Siitä voit lukea täältä.


Telendoksen saari hotellilta katsottuna

Kalymnoksen sää oli tällä kertaa hieman lämpimämpi kuin normaalisti, ja lämpötila huitelikin reilusti yli +25 asteen. Pilvisiä päiviä ei juuri ollut, sen vuoksi varjossa olevat kiipeilysektorit olivatkin kovin ruuhkaisia aika ajoin. Aurinkoiset sektorit olivat ihan liian kuumia kiivetä, koska kalliot kuumentuvat liiaksi ja porottava aurinko poltti nahkan.

Aamuisin kiipeilijät lähtevät hotelleilta reput selässä skootterilla tai kävellen kohti kiipeilysektoreita. Lähimmät sektorit olivat Elena Apartments hotellimme takana rinteessä. Sinne oli noin puolen tunnin kapuaminen ylös kivikkoista rinnettä. 


Grande Grottan

Ylös haikkaus ei ollut kovin helppokulkuinen

Kalymnoksella riittää kiivettävää kaikentasoisille kiipeilijöille. Kallio on hyvälaatuista, eikä se käy sormiin niin kuin suomalainen terävä graniitti.

Tunnelma Kalymnoksella on rento. Turistit ovat pääasiassa eurooppalaisia kiipeilijöitä, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Ravintoloita on runsaasti pienessä Massourin kylässä, jossa asuimme. Iltapäivällä ja illansuussa kiipeilyporukat valuvat rinteiltä takaisin kylälle ravintoiloihin ja baareihin ansaituille drinksuille ja syömään hyvin.

Köysikiipeilyssä tärkeää on köysikön kommunikointi. Sekä kiipeilijän, että varmistajan on tiedettävä ja luotettava siihen mitä toinen tekee. Varmistaja varmistaa ja kiipeilijä kiipeää joko yläköydessä tai liidaten.


Mies liidaa ja minä varmistan

Yläköydessä kiipeäminen on helpompaa ja ehkä turvallisempaakin. Siinä köysi on valmiina yläankkurissa (viedään ylös liidaten), ja jos satut tippumaan köyteen, putoat sen mitä köysi antaa periksi.

Lead-kiipeilyssä kuljetat köyttä ja varmistusvälineitä (jatkoja) mukanasi sitä mukaa kun kiipeät. Edetessäsi klippaat jatkon seinässä olevaan pulttiin, ja sen jälkeen klippaat köyden kiinni jatkoon varmistaen, että köysi klipataan oikeinpäin. Jos klippaat köyden vahingossa väärinpäin, ja jatkon portti pyörähtääkin väärään suuntaan, saattaa portti aueta tippumistilanteessa, ja varmistus voi näin pettää.


Minä klippaan toiseen jatkoon.

Liidaamisessa köysi on siis osan aikaa alapuolellasi, koska, koska pultteja on muutaman metrin välein. Jos tiput köyteen, tippumismatka on näin pidempi kuin yläköydessä. Toki köysi voi olla myös yläpuolellasi, jos olet juuri ehtinyt sen sinne klipata. Mutta mikäli tiput köyteen ennekuin, olet ehtinyt klipata seuraavaan jatkoon, tippumismatka on näin pidempi. Tiedä mitä teet ja tee kaikki omalla vastuullasi.

Varmistajan on oltava koko ajan hereillä, ja valmis varmistamaan tippuva kiipeilijä. Tarkkaavaisuus ei saa herpaantua hetkeksikään. Jos reitti on korkea, tai tuulee sopivasta suunnasta kallioon nähden, ei köysikkö välttämättä kuule toisiaan. Silloin on tiedettävä mitä toinen tekee ja yritettävä kommunikoida vaikka käsimerkein. Aina tämäkään ei ole mahdollista.

Ennen kiipeilemään lähtemistä kiipeilijä ja varmistaja ristiintarkastavat valjaat ja solmut toisiltaan. Näin varmistetaan, että kiipeilyvarusteet ovat asianmukaisesti laitettu. Kiipeilijä laittaa köyden kiinni valjaisiin kasisolmulla, ja varmistaja laittaa varmistuslaitteen kiinni köyteen sekä omiin valjaisiin belay loopiin, eli varmistuslenkkiin. Kiipeilijä lähtee kiipeämään vasta kun varmistaja antaa siihen luvan, eli on valmis varmistamaan.


Kiipeilyvarusteita

Kiipeilyvarusteiksi tarvitaan valjaat, riittävän pitkä kiipeilyköysi (meillä käytössä 9,8mm 70 m pitkä dynaaminen köysi), kiipeilykengät, jatkoja, varmistuslaite (minulla ATC ja mies käyttää Grigriä) sekä kypärä ja mankkapussi (magnesiumjauhe käsien hikoilun estämiseksi). On olemassa myös varmistuslaseja, joilla näkee ylöspäin, niin ettei tarvitse niska pitkällä varmistaa, mutta miellä näitä laseja ei ole käytössä. Kiipeilyvaatteet on oltava sellaiset, missä ei ole roikkuvia naruja. Pitkät hiukset on syytä pitää kiinni turvallisuussyistä.

Reitin tarkkailua ennen kiipeämistä

Köysittelemään ei opi kuin köysittelemällä. Toki suosittelen vahvasti köysikiipeilykurssin käymistä, jos haluat alkaa kiipeämään köydellä. Kurssilla opetetaan erilaisten kiipeilyssä tarvittavien solmujen tekoa, varmistustekniikat, ja köyden klippaaminen. Sekä käydään läpi kaikki turvallisuusasiat. Kiipeilykortin saa suorittamalla hyväksytysti lead-kiipeilytestin, johon kuuluu esim. köydestä putoaminen niin, että köysi on kiinnitettynä pari metriä alapuolellasi olevaan jatkoon, ja putoamismatka on noin neljä metriä.

Olen tähän asti vain yläköysitellyt ulkona, en koskaan liidannut. Kalymnoksella oli niin kivat ja helpot reitit liidaamisen opetteluun ulkona, että rohkaistuin liidaamaan muutaman reitin.


Maisemat topista oli upeat. Kuvassa anonyymi kiipeilijä.

Kiipeilimme lähinnä 4-6 greidin reittejä mahtavasta fiiliksestä nautiskellen. Mitään kovin tiukkoja vääntöjä emme lähteneet tekemään. Yksi 6a jäi hiukan allekirjoittanutta harmittamaan. Viimeisen jatkon ja ankkurin välissä jouduin ottamaan lepoa käsien pumpatessa niin pahasti. levon jälkeen sain topattua. Puhdas suoritushan se ei ollut, mutta hieno fiilis tuli silti. 


Mikäpä oli näissä maisemissa kiipeillä.

Minä liidaamassa
Turvallisesti ankkurissa. 

Teimme yhden patikkaretken Telendoksen saarella. Kävelimme vuorenrinteillä polkuja pitkin, korkealla vuorenrinteellä sijaitsevalle kappelille. Kappelilta oli upeat maisemat välimerelle ja Kalymnokselle. 

Reittimerkinnät olivat aluksi melko selkeät lautoihin kirjoitetut, mutta jossain vaiheessa lautoja lojui polulla miten sattuu, ja suunnistaminen piti tehdä mututuntumalla. Karttoja ei ollut saatavilla. Googlemapsista katsottiin kappelin sijainti, kun oltiin kävelty väärälle rinteelle.


Vuorenrinteellä oli todella vanhoja rakennelmien osia, muureja ja rakennusten perustuksia. 


Seuraavassa kuvia Telendoksen patikalta.





Reittimierkintöjä

Kasvisto oli karua mutta kaunista.



Kappeli oli upealla paikalla vuoren rinteellä. 

Upeat maisemat välimerelle ja Kalymnokselle
Lopuksi kuvia sieltä täältä:


Auringon laskua Missourin rannassa

Porhian satama-aluetta

Pesusieniä

Kiipeilykaveri

Näkymiä rinteeltä Pothiaan

Savvaksen luostari Pothiassa

Hotelllimme Elena Apartments

Maisemat meidän parvekkeelta


Hotellin altaaltakin sai katsella kauniita maisemia

Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja leppoisa tunnelmaltaan. Lämpöä, rentoa kiipeilyä, sopivasti chillailua, hyvää ruokaa ja vielä parempaa ruokaa, vähän shoppailua, upeita maisemia ja kauniita auringonlaskuja. 

Kalymnos on maineensa veroinen ja ehdottomasti suositeltava vaihtoehto aloittelevillekin kiipeilijöille. Kivenlaatu on käsien nahka-ystävällinen, mutta ei vielä läheskään niin lasittunutta ja liiskaantunutta kuin esim. Thaimaassa Railaylla. Otteita löytyy hirmuiset määrät ja kiipeily on mukavan nautinnollista, kun ei tarvitse jokaista muuvia miettiä liian tarkkaan. Topissa endorfiinit pöllyää ja maisemat palkitsevat.

Jatkan kesäreissujen postaamisia kunhan saan taas aikaiseksi. Tämä postaus pulpahti välipostauksena ja ajallisesti "väärään kohtaan", kun olisin halunnut kaikki reissumme kronologiseen järjestykseen. Tein opiskeluihin liittyvään portfolioon dokumnetointia tästä reissusta, ja muokkasin saman tarinan tähän blogiin, ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. 

Mukavaa joulun odotusta! Enää 20 yötä jouluun! :)