Kesälomareissu vol 2.

Kalajoella viivyttiin siis vain yksi yö. Tiistaina 21.7 lähdettiin ajelemaan länsirannikon reittiä etelän suuntaan. Kokkolan pohjoispuolelta alkoi reitti nimeltään Rantatie. Se kulki halki idyllisten pikkukylien lähes merenrantaa mukaillen. Vauhti ei karavaanareiden päätä huimannut pikkuteillä, mutta mihinkäs sitä olisi kiire ollutkaan. Pietarsaareen jouduttiin vähän vahingossa kun kartanlukija teki pienen lukuvirheen, mutta tulipa nähtyä sekin kaupunki kauniine puutaloineen.

Oravaisissa pysähdyttiin kahvitauolle kivipuiston kahvilaan.

Oravaisten kivipuisto

Siitä matka jatkui kohti Vaasaa ja kiipeilykiviä. Vaasassa on kuulemma Suomen parhaat kiipeilymestat, tai ainakin boulderointikivet. Löysimme kiipeilypaikan ja kävimme pari tuntia keikkumassa kivillä. Minä kiipesin ulkokivillä elämäni ensimmäisen kerran, ja täytyy sanoa, että kivaa oli.

Minä boulderoimassa.

Yöksi jäimme Top Camping Vaasaan. Leirintäalue oli täynnä lapsiperheitä, mutta onneksi löysimme melko rauhallisen paikan aivan alueen takareunasta, melkein merenrannalta.

Karvakaravaanari tarkkailee ikkunasta.

Yö ja aamu oli sateinen. Matka jatkui keskiviikkoaamuna taas Rantatietä pitkin kohti Kristiinankaupunkia.  Pienessä Närpiön kylässä kävimme katsomassa kirkon ja kirkkotallit.

Närpiön kirkko ja kirkkotallit

Kaskisissa pidimme ruuanlaittotauon kaunilla levähdyspaikalla merenrannalla.

Saavuimme Kristiinankaupunkiin ja leiriydyimme Pukinsaaren leirintäalueelle. Alue oli todella siisti ja rauhallinen, vaikka siellä olikin ihan mukavasti porukkaa. Saimme vaunulle kivan paikan ihan merenrannalta.

Pukinsaaren leirintäalueella

Kävimme kävelemässä Kristiinankaupungin upeilla puutalokaduilla. Täällä tuntui, kuin aika olisi pysähtynt. Oli niin rauhallista ja hiljaista kaikkialla. Löysimme myös Suomen kolmanneksi kapeimman kadun, Kissanpiiskaajankujan, joka oli 299cm leveä, tai tässä tapauksessa kapea.

Kristiinankaupungin puutalot

Koira Kissanpiiskaajankujalla.

Kristiinankaupungin kirkko

Torstai aamuna matkamme jatkui kohti sisäsuomea. Ajelimme Virroille Lakarin leirintäalueelle. Katsoimme caravan-leirintäoppaasta, että kyseinen paikka on suht edullinen (emme olleet vielä ehtineet liittyä sf-caravan jäseniksi, joten aluemaksut joillakin paikoilla suuret, kuten läheisessä Vankkurimännikössä) joten valitsimme alueen sillä perusteella. Samoin kuvien perusteella alue näytti tosi kauniilta, mitä se kyllä olikin, mutta paikka muuten oli jämähtänyt 70-luvulle.

Itku meinasi päästä kun näimme paikan yleiset tilat, varsinkin yläparkissa leirintäalueen perukoilla huoltorakennukset olivat todella ala-arvoiset ja hirveät. Kyllä tuli ikävä edellisen leirintäalueen ovikoodattuja huoltorakennuksia. Leirintämökit olivat täynnä thaimaalaisia marjanpoimijoita, joten suihkuista ei tullut kuin kylmää vettä niiden suuren käyttöasteen vuoksi. Yläparkin suihkuun en suostunut edes menemään, oli sen verran karmea näky.

Lakarin leirintäalueen valonpilkut olivat alpakat ja kaunis ympäristö

Virroilla tutustuttiin perinnekylään

Perjantai aamuna ei kauaa aikailtu, kun purimme leirin ja lähdimme kohti Hirvensalmen Etuniemeä.

Saavuimmekin kauniiseen pieneen Etelä-Savolaiskylään iltapäivällä ja löysimme leirintäalueen vaikka opasteet olivatkin vähän kehnot. Alue oli sfc-alue (Sfc sisä-savon oma alue), joten ensikertaa meidänt vastaanotti alueisännät. Kerroimme, että emme ole vielä liittyneet sf-caravan jäseniksi, mutta tarkoitus on liittyä. Ystävällinen isäntä neuvoi liittymisasioissa ja saimmekin leiriytyä sfc etuhintaan. (liityimme vielä saman illan aikana sf-caravan sisä-savon jäseniksi).

Saimme kivan lava/terassipaikan, koska kausipaikkalaiset olivat tuolta paikalta lähteneet reissuun. Laitoimme leirin pystyyn ja päätimme olla tässä viimeisessä paikassa kaksi yötä. Olo oli heti todella kotoisa ja naapurivaunulaiset olivat ystävällisiä, samoin kaikki alueisännät. Jokainen vastaantulija tervehti, mikä oli erilaista muihin alueisiin verrattuna.

Leirin pystytys kausipaikkalaisten lavapaikalle Etuniemessä

Leirintämaksuun sisältyi saunat yleisillä vuoroilla, niinpä pääsimme pitkästä aikaa saunomaan. Toki olisi ollut mahdollista varata myös perhesauna, mutta toisaalta oli kiva mennä yleiselle saunavuorolle, jossa voi tutustua muihin alueella oleviin.

Uimaranta Etuniemen leirintäalueella

Lauantaina oli kaunis ja aurinkoinen päivä. Kävimme katselemassa Hirvensalmen nähtävyydet; Kissakosken voimalan, sähkömuseon ja punaiset lumpeet. Kävimme myös Satuilinnan parkkipaikalla napsimassa muutamat kuvat :)

Kissakosken voimalaitos. Hirvensalmi.

Suur-Savon Sähkön museo. Kissakoski.

Punaiset lumpeet. Kissakoski.

Karvakaravaanari Liekune-järvellä.

Lauantai sujui leppoisissa tunnelmissa. Kävimme myös soutelemassa Liekune-järvellä ja koiraa uittamassa koirien uimarannalla leirintäalueella. Illalla taas saunottiin yleisillä vuoroilla ja kävimme makkaran paistolla grillikatoksella. Pidimme kovasti Etuniemen alueesta ja tunnelmasta, ja voi olla, että palamme sinne joku kerta uudelleen.

Sunnuntaina ajelimme takaisin kotiin Etelä-Karjalaan. Auton mittariin kertyi 1800 kilometriä. Sellainen oli neitsytreissu omalla vaunulla. Vaunuun ollaan tyytyväisiä, se on toiminut hyvin ja mikä parasta, siellä nukuttaa todella makeasti. Mukava huomata, että me molemmat miehen kanssa ollaan yhtä innostuneita tästä karavaanielämästä. Tämä on niin meidän juttu!

Koirakin kotiutui vaunuun hyvin.

Kohta loppuvat lomat tämän kesän osalta, mutta onneksi viikonloppuisin voi tehdä tutustumisreissuja läheisiin leirintäalueisiin vielä myöhäiseen syksyyn saakka.

Mukavaa loppukesää kaikille lukijoille,  ja työniloa töihin palaaville tai jo palanneille!

Reissutarinoita sinulle kirjoitteli Mama