maanantai 6. heinäkuuta 2020

Utsjoen kautta Norjaan

Lapin kesäreissumme 2019 heinäkuussa jatkui Lemmenjoelta ja Saariselän maisemista Utsjoen kautta Norjaan. Matkalla pysähdyimme katsomaan karhunpesäkiven Inarin Myössäjärvellä sekä Utsjoen kirkkotuvat. Karhunpesäkivi on Suomen suurin tafoni, eli rapautumalla syntynyt onkalo.


Karhunpesäkivi

Karhunpesäkiven maisemapaikalla
Kivi näyttää ulkoapäin ihan tavalliselta siirtolohkareelta. Sisään päästäkseen pitää hieman ryömiä, mutta kiven sisällä pystyy seisomaan.

Utsjoen kirkkouvat ovat kauniin Mantojäreven rannalla. Tuvat on rakennettu 1700-1800 luvulla ja ne ovat yli 300 vuotta vanhoja. Ehdottomasti pysähdyksen arvoinen paikka.

Mantojärvi taustalla

Kirkkotuvat ovat sympaattisia hirsimökkejä

Utsjoelta ajeltiin Suomen ja Norjan rajaa pitkin kohti Pykeijaa, joka on pieni suomalaiskylä jäämeren rannalla. Pykeijasta voit lukea lisää Retkipaikan sivulta


Norjan kallioilla jalottelemassa ajopäivän jälkeen

Yöpaikka löytyi kauniilta paikalta Pykeijaan veivän tien vierestä

Pykeija on ihana ja idyllinen pikkukylä

Luontokuvausta 

Matkalla jossain Norjassa

Altan ja Skibotnin välillä oli levähdyspaikka korkealla vuoristossa
Pykeijasta lähdettiin ajelemaan takaisin Suomeenpäin ja yöksi päädyttiin Karigasniemelle. Sieltä jatkettiin suraavan päivänä taas Norjan puolelle kohti Altaa. Yö vietettiin jossain Kåfjordenin liepeillä karavaaniparkissa vuonon rannalla.

Matka jatkui kohti Birtavarrea ja Gorsabruan vesiputousta. Putous on Pohjois-Euroopan suurin ja sillä on korkeutta 153 metriä. Silta vie kanjonin yli ja siitä olikin mukava katsella alas tyhjyyteen.

Gorsabruan putous



Ylemmältä parkkipaikalta vie 1,8km. pituinen luontopolku kanjonille ja putoukselle

Birtavarresta matka jatkui taas ja suuntana olikin jo Kilpisjärvi. Ajettiin Lyngenin alppien maisemia ihastellen kohti Suomea. Useana vuonna on ollut Norjasta tullessa tarkoitus huiputtaa Saana-tunturi, mutta aina sää on sotkenut suunnitelmamme. Ei sillä, etteikö sateessa voisi huiputtaa, mutta maisemallisesti se ei innosta. Haaveena on ollut sää, jolloin näkyvyys ympäröivään maastoon olisi mahdollisimman hyvä.

Matkalla jossain

Saanan juurelle, maantien viereiselle parkkipaikalle leiriydyttiin yöksi ja jännityksellä tarkkailtiin sääkarttoja. Illalla sää oli vielä hieman sateinen ja pilvinen. Mitä toisi aamu mukanaan, se selviää seuraavassa postauksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti