Ruskaretki Lappiin 17.-24.9.2016

Oikein rauhaisaa Joulupäivää kaikille reissuja ja etenkin Lappia rakastaville.

Teimme syyskuun loppupuolella viikon ruskaretken Lappiin. Tosin tänä vuonna kävi niin, että koivuihin oli tullut jokin sienitauti, joka oli pudottanut lehdet puista jo ennen ruskan alkua. Maaruska oli kuitenkin kaunis.

Reissu oli voimauttava ja tuli todella tarpeeseen. Saimme suruviestin ystäväni poismenosta muutamaa päivää ennen reissua. Patikointi tunturissa, puhdas, hiljainen ja upea Lapin luonto oli juuri sitä mitä sielu tuona aikana kipeästi tarvitsi. Sai rauhassa kadota omiin ajatuksiin, istua mättäälle katselemaan loputonta tunturimaisemaa. Juoda termarista kahvia ja antaa ajatuksen virrata missä milloinkin. Elämä on välillä niin epäoikeudenmukaista ja käsittämätöntä. Se pakottaa meitä pysähtymään tärkeiden asioiden äärelle, halusimme tai emme.

Kuvat kertokoon reissusta enemmän kuin tuhat sanaa.
Ps. Jotain häikkään näkyy olevan taas iphonen ja bloggerin yhteensopimisessa. Iphonelta ladatut kuvat menevät näköjään hassusti yhteen putkeen, yhden kuvatekstin "alle".

Maaruskaa Vuokatinrinteillä

Ensimmäinen yö Kattivankkurissa Vuokatissa

Ensimmäinen yö vietettiin Vuokatissa Kattivankkurissa. Siitä matka jatkui Oulangan Kansallispuiston leirintäalueelle. Iltalenkillä kävimme ihastelemassa Kiutakönkään mahtavia kuohuja ja paistamassa makkarat nuotiolla.

Kiutaköngäs. Oulangan kansallispuisto.

Kiutakönkään tyrskyt.

Vaikuttava Kiutaköngäs.

Oulangasta matka jatkui kohti Kiilopäätä Kakslauttasessa. Varasimme kahdeksi yöksi vaunupaikan Suomen Latu Kiilopää lomakeskuksesta. Vinkiksi sinne meneville; kannattaa soittaa ennen menoa ja varmistaa, että paikkoja on. Leiripaikkoja on vain 15 ja ne tuntuivat olevan ainakin ruska-aikana jatkuvasti täynnä. Saimme leiripaikan kauniin tunturipuron läheisyydestä. Puron rauhoittava solina kuului vaunulle asti. Saavuttuamme Kiilopäälle, kävimme patikoimassa sen huipulla.

Reissukoira ja maaruska Kiilopään maastossa.

Kiilopäälle kipuamassa

Kiilopään huiputus. Kakslauttanen.

Upeat maisemat Kiilopään huipulta.

Leirintäalueen takana virtasi tunturipuro

Poroaita retkeilyreitillä

Maaruskaa

Retkeilijät tunturimaisemissa.

Tiistaina 20.9 patikoimme 15 kilometrin lenkin Ahopäältä ensimmäiselle taukopaikalle Rumakurulle, sieltä Luulammelle ja Kiilopään huipun kautta takaisin. Rengaslenkin maasto vaihteli kivikkoisesta polusta aina kovaan latupohjaan. Luulammen kahvilassa kävimme syömässä herkulliset munkit ja juomassa kupposet kahvia.

Kauniit ruskan värit.

Reissurusseli Ahopäälle menossa. 

Rumakurun nuotiopaikka. 

Rumakurun vanha päivätupa.

Tunturipuro

Retkeilijät matkalla Luulammen munkeilla herkuttelemaan.

Luulampi.

Maisemien ihailua Kiilopään rinteeltä Luulammen suuntaan

Kiilopäältä ajeltiin Luostolle. Luoston leirintäalue oli luokaton ja ylihintainen. Päätimme kuitenkin jäädä sinne yhdeksi yöksi, kun tarkoitus oli patikoida Luoston huipulle seuraavana päivänä. Illalla kävimme kiertämässä läheisen Ahvenlammen luontopolun. Luontopolun vierellä olisi ollut hieno ns. puskaparkki vaunulle ja autolle ihan grillipaikan lähellä. Vähän ärsytti maksaa kallis leirintämaksu, kun olisi voinut "puskaillakin" ihan ilmaiseksi. Puskaparkki löytyi vasta sen jälkeen kun olimme jo saaneet leirin pystyyn leirintäalueelle, joten se oli jo myöhäistä siinä vaiheessa.

Luosto. Ahvenlampi.

Ahvenlammen kierros oli sopiva iltalenkki.

Luoston huipulle oli satoja rappusia

Luoston huipulle kapuamassa

Rappuset ja rakkarinteet

Huipulla.

Maisemaa silmänkantamattomiin

Sääasema Luoston huipulla

Retkijalat kivikossa.

Valkonen poro Luoston tunturin rinteillä evästämässä.

Näköalapaikalla

Kuukkeli istahti kädelle syömään rusinoita

Makkaranpaistoa Tikkalaavulla

Luoston huiputuksen jälkeen paistoimme vielä reissun viimeiset nuotiomakkarat. Tulipaikalla oli kesyjä kuukkeleita, jotka tulivat syömään rusinoita kädeltäni. 

Luostolta ajelimme Vuokatin Kattivankkurin kautta takasin kotiin Etelä-Karjalaan. 

Oikein hyvää loppuvuotta kaikille! Palataan taas reissujen merkeissä tänne blogiin. 

Vajaan kolmen viikon kuluttua lähdemme miehen kanssa Thaimaahan. Sieltä laittelen kuvia ainakin Instagram tilille, jota voit seurata nimellä Reissunpiala

Hyvää Uutta Vuotta!

Mutsi ja muut reissaajat