Hossan upouudessa kansallispuistossa kesällä 2017

Aurinkoista maaliskuuta!

Se on pääsiäinen jo ihan pian. Mahtavaa! Me lähdemme pääsiäisen viettoon vajaan viikon mittaiselle lomalle Kuusamoon. Suunnitelmissa olisi lumikenkäillä Riisitunturilla, Valtavaaralla ja mahdollisesti Oulangan kansallispuistossa, ehkä Pienellä Karhunkierroksella. Pieni Karhunkierros kierrettiin kesällä 2012, ja nyt olisi mahdollisuus nähdä se talviasussa. Riisitunturin kauneus talvella tykkylumisine puineen houkuttaa, koska siitä on niin upeita kuvia Facebook ja Instagram pullollaan.

Tammikuussa käytiin parin viikon lomalla Thaimaassa, muuten on arki vienyt mukanaan harrastuksineen. Uutena villityksenä hommattiin lumikengät tänä talvena. Niillä on retkeilty usenana viikonloppuna lähiluontokohteissa. Täytyy sanoa, että lumikenkäily on kyllä mukavaa puuhaa ja siinä saa hien pintaan mukavasti.

Innolla odettelemme jo tulevaa kesää ja retkeilykautta. Olemme suunnitelleet vaeltavamme yhden maamme legendaarisimmista vaellusreiteistä, Hetta-Pallaksen mahdollisesti juhannuksen tietämillä. Valmisteluja vaellukselle on jo tehty. Teltta ja makuupussit hankittu, samoin vaellussauvat. Vielä tarvitaan minulle uusi rinkka ja makuualusta. Iltaisin reittikuvauksien, karttojen, kansallipuisto-opaskirjojen ja retkeilyblogien lukemiset ovat lempipuuhaa. Erityisesti olen jäänyt koukkuun Ali Leiniön retkeilystä ja vaelluksista kertovaan Youtube-kanavaan. Suosittelen lämmöllä tutustumaan.

Sitten itse asiaan. Viime kesänä kävimme heinäkuun loppupuolella Hossan kansallispuistossa. Hossa oli meille uusi tuttavuus upeine retkeilymaastoineen. Porukkaa oli paljon liikkeellä, koska kansallispuiston avajaisista uutisoitiin paljon. Presidentti Niinistö ja Rouva Haukio olivat avajaisissa mukana, joten ei ihme, että se sai niin paljon näkyvyyttä mediassa. Hyvä niin. Hienoa, että ihmiset löytävät tiensä taas luonnon äärelle.

Hossan, joka on Suomen 40. kansallispuisto, avajaiset olivat kesäkuussa, ja niiden jäljiltä luontokeskuksen lähimetsiin tehdyt taideteokset olivat vielä heinäkuussakin nähtävillä.

Hossan Kansallispuiston avajaisiin oli tehty jäkälästä hieno teksti.

Taidetta metsässä avajaisten kunniaksi.

Leiriydyimme matkailuvaunun kanssa luontokeskuksen vieressä sijaitsevalle Karhunkainalon leirintäalueelle. Alue oli ääriään myöten täynnä, ja me saimme viimeisen sähköpaikan sinä päivänä, vaikka saavuimme ihan hyvissä ajoin paikalle. Sähköttömiä paikkoja toki oli, mutta nekin täyttyivät iltaa kohti. Vaikka alueella oli paljon väkeä, siellä oli rauhallista, koska vaunut ja autot eivät olleet ihan vieri vieressä ja alue oli laaja.

Iltalenkiksi kiersimme Huosilammen ympäri. Huosilammen rannalla oli vietetty myös avajaiset, josta merkkinä oli pitkät penkkirivit ja puhujanpöllit, jota reissurusselimme kävi koeistumassa.

Penkit Huosilammen rannalla

Reissurusseli puhujanpöllillä

Huosilammen "laavu" oli huikean hieno. 

Pitkospuut, kiireettömyys ja mäntykankaan tuoksu. Täydellinen kesäilta.

Kävimme retkeilemässä 8 kilometrin mittaisen Värikallion kaarros rengasreitin. Reitti lähti Lihapyörteen parkkipaikalta ja kulki kauniissa erämaisemissa helppokulkuisena.  Ruuhkaa ei poluilla ollut. Värikalliolla näimme ehkä hienoimmet kalliomaalaukset ikinä.

Opasteet olivat selkeät.

Koira piti kantaa Värikalliolle, koska kävelyramppi oli tehty  metallista.

Kalliomaalaukset

Tässä maalauksessa näkyy ihmishahmo selkeästi.

Kuiva kangasmaasto on tyypillistä Hossan kansallispuistossa

Luonto kertoo ilmanlaadun olevan hyvä ja puhdas. 

Julma-Ölkky on ehkä Hossan tunnetuin nähtävyys. Kiersimme Ölökyn ylitys reitin, joka oli viiden kilometrin mittainen. Ölökyn ähkäsy olisi ollut puolet pidempi ja jonkin verran vaativampi. Meille riitti helteisessä säässä pelkkä ylityksen reitti, mikä sekin oli maastoltaan vaativa. Välillä polku oli mutainen ja liejuuntunut, ja vaelluskengät olivat tarpeen. Riippusillalle laskeutuminen ja sieltä ylös polulle nouseminen, olivat todella kivikkoiset ja vaativat.

Ja siitä reitille Julma Ölkyn parkkipaikalta.

Kaunista Julma-ölkyn maisemaa rakkakivirantoineen.

Uusi riippusilta puolittaa Ölökyn ähkäsy reitin.

Maisemaa riippusillalta

Uusi ja uljas riippusilta

Silta vielä vastarannalta kuvattuna. Korkea oli nousu takaisin polulle.

Mies joi vettä purosta, eikä saanut vatsapöpöä. 

Tälläisissa maisemissa syötiin retkieväät.

Kävimme myös pyöräilemässä useilla maastopyöräreiteillä, mutta paljon jäi vielä nähtävää ja koettavaa toisille kerroillekin. Vietimme Hossassa kolme vuorokautta, ja haikein mielin lähdimme sieltä jatkamaan matkaa. Hossa lunasti kyllä paikan sydämessä, ja sinne täytyy ehdottomasti palata vielä monta kertaa. Hossassa oli jotenkin helppo hengittää, ja askel oli kangaspoluilla keveä.

Hossan kansallispuisto oli 11. kansallispuisto, jossa olen vieraillut. Joissakin puistoissa, kuten Pallas-Yllästunturin, Kolin ja UKK:n puistoissa olen käynyt useita kertoja, ja tulen varmasti vielä monet kerrat käymäänkin. 

Kansallispuistot ovat kyllä mielettömiä aarteita ja lahjoja meille luonnossa mielellään liikkuville. Pidetään niistä hyvää huolta!

Karhunkainalon leirintäalue oli tosi kaunis ja luonnonmukainen.
Meidän liikkuva kesämökki näkyy taustalla.

Oikein mukavaa kevättä ja kesän odotusta sinulle! 

Millaisia reissu- tai retkeilysuunnitelmia sinulla on tulevalle kesälle? Aiotko vierailla jossain kansallispuistossa?

Uusia reissuja ja retkiä odotellen, Reissumutsi