Kesäyössä Särkitunturilla

Särkitunturilla Muoniossa keskiyönauringon aikaan heinäkuussa 2018

Pallastuntureiden silhuetti kylpee keskiyönauringossa.

Näin runsaslumisen talven keskellä on mukava palata lappiin ja viime kesän lämpöisiin tunnelmiin.

Pari päivää Pallas-Hetta vaelluksen jälkeen, lähdimme etsimään kauniita maisemia Särkitunturille Muonioon. Olin lukenut Facebookin lappiryhmistä Särkitunturista ja sen upeista maisemista vuodenajasta riippumatta. Halusin ehdottomasti kokea keskiyönauringon tunturissa, ja sääikkunakin näytti hyvätä ja selkeältä, joten eväät reppuun ja yöretkelle. Päivä oli ollut helteinen, mutta yötä vasten tunturissa onneksi viileni.

Hetasta ajelimme noin tunnin verran Muonioon ja parkkipaikka polun lähtöpisteineen löytyi helposti. Jo parkkipaikalta oli kauniit maisemat Pallastuntureille. Olimme perillä puoli kahdeltatoista illalla. Kävelymatkaa Särkitunturin huipulle olisi noin kolme kilometriä.

Lähdimme nousemaan helppoa polkua kohti tunturia. Tajusimme jälkiviisaina matkalla, että tännehän olisi pitänyt ottaa maastopyörät mukaan. Keskivaiheilla nousua pienen lammen tuntumassa, oli kota puuliitereineen ja käymälöineen. Lammenrannalla oli pieni laiturikin pulahdusta varten. Me emme menneet yöuinnille tällä kertaa.

Kota Särkitunturille mennessä

Aurinko paistoi Pallastunturijonon takaa selkämme takana, kun nousimme kohti tunturinlakea.

Ihania ikihonkia särkitunturin rinteillä

Melkein Särkitunturin huipulla puolilta öin.

Saavuimme huipulle muutamaa minuuttia yli puolenyön ja olimme mykistyneitä näkemästämme. Särkitunturin laki on laaja alue, jossa on muutamia pieniä lampia. Maisemat olivat sanoinkuvaamattomat joka puolella. Mihin suuntaan tahansa katsoikin, näkyi tuntureita ja järviä silmänkantamattomiin. Tätä on Suomen luonto parhaimmillaan.

Maisemia Särkitunturista Jerisjärvelle

Maisemia Äkäslompolon suunnalle

Lampi Särkitunturilla. Maisemat Ylläksen suuntaan.

Maisemat Pallastuntureille.

Särkitunturin yötöntä yötä. Voiko kauniimpaa olla?

Mies lammenrannalla.

Mies tunturissa.

Suomen luonto. Ei ole kauniimpaa.

Polku Särkitunturille

Kaunis Pallastuntureiden silhuetti.

Istuskelimme hyvän aikaa kivien ja kallioiden päällä ihastellen maisemia Suomen suviyössä. Tuntui uskomattomalle, että muutama päivä sitten olimme vaeltaneet painavat rinkat selässä ylös ja alas pitkin tuntureita Pallakselta Hettaan, juurikin tuolla edessä siintävällä tunturijonolla. Maisema oli niin kaunis, ettei ihme, että se on valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemista.

Tunnelma tunturissa keskiyöllä oli rauhoittava ja hiljainen. Pallastunturijonon takaa paistava aurinko oli upea, ja maalasi maiseman mystisen kauniiksi. 

Söimme evässämpylät grillauspaikalla tunturin laella. Harmiksemme puuvaja ammotti tyhjyyttään, joten makkakat jäivät tällä kertaa paistamatta. Olisi pitänyt olla kaukaa viisas, ja ottaa muutama klapi puolivälissä sijainneelta kodalta mukaan. Mistäpä tuota olisi voinut tietää. Mutta tämä vinkiksi  muille Särkitunturiin aikoville. 

Ehkä hienoin puucee mitä olen nähnyt tunturissa.

Vastavaloa puuvajan luona

Särkitunturi on helppo kohde ainakin kesäisin. Laelle vie hyvä ja leveä polku, toki joissain paikoissa on kiviä polulla, mutta muuten on oikein helppokulkuinen, ja nousukin on hyvin maltillinen. Suosittelen tällaista yöretkeä lämmöllä. Hellepäivän retkellä voi virkistäytyä tunturilammessa pulahtamassa, joita tosiaan oli useita.

Lapinhulluus tai lappirakkaus on vaikea selittää sellaiselle, joka ei siitä ole osaansa saanut. Joku viisas sanout, että lapinhulluus on mielentila, ja tuohon sanontaan on helppo yhtyä. Luulen, että lapinhulluus ei välttämättä näyttäydy ruuhkaisssa laskettelukeskuksissa lomien aikaan, ainakaan sellaisena kuin itse sen koen.

Itselleni lapinhulluus on kaipuuta tunturiin, luontoon jossa on rauha, kiireettömyys, vapaus, tilaa hengittää, aikaa ajatella, ja katsella loputtomiin jatkuvaa tunturimaisemaa. Juurikin tälläiset avarat ja suureelliset tunturinäkymät kuten Särkitunturilta tai Pallaksilta, mistä tahansa tunturinlaelta, saavat sydämen läpättämään onnesta, ja palaamaan takaisin kerta toisensa jälkeen. 

Voi olla, ettei lapinhulluus tartu jokaiseen lapinkävijään, ja se on ihan ok. Uskon kuitenkin, että jokaisella miestä on joku luontopaikka jossain, joka saa tuntemaan yhä suurempaa rakkautta kotimaamme luontoa kohtaan. Ihan yhtä hyvin se voi olla läheinen kotimetsä tai mökkijärvi. Minulle lapin reissut merkitsevät paljon. Saan reissuilta paljon voimaa ja energiaa. Tuntuu usein, että olen hieman ehjempi kaikilta osin lapista tultuani. Ainakin hetken. 

Kalevi Leppänen on kirjoittanut kirjassaan Lapinhullu, tarinoita lappiin rakastuneista, näin:

”Lapinhulluuteen kuuluvat Lapin tunnelma ja outo kiintymys, kuumeen tapainen, joka vetää aina vain Lapin suuntaan. Lappi on lapinhullulle ennen kaikkea kutkuttava mielentila, monille myös pakopaikka. Lapinhulluutta kannattaa tavoitella, koska se on pikemminkin lääke kuin sairaus.”

No, tulipa vähän pohdiskeluakin tähän loppuun. 

Ihanaa talven jatkoa kaikille lukijoille! Kyllä se kesä sieltä taas tulee ajallaan. Nyt on hyvä aika suunnitella seuraavan kesän retkiä ja vaelluksia, ja nauttia talviluonnosta lumikenkäillen, hiihtäen tai retkiluistellen. 

Palataan taas seuraavissa tarinoissa. Vuorossa onkin juttua Hossan kansallispuistossa maastopyöräilystä viime kesältä.