Heinäkuun alussa, kesällä 2018, lapista lähdettyämme ajelimme kohti Kainuuta ja Hossan kansallispuistoa, joka oli meille entuudestaan tuttu paikka. Olimme muutaman päivän siellä kesällä 2017, ja ihastuimme sen männyntuoksuisiin ikimetsiin ja harjumaisemiin. Kesän 2017 Hossan tarinoita voit käydä lukemassa tästä.
Tällä kertaa meillä oli mukana maastopyörät, joten ajatuksena oli patikoinnin sijaan kiertää pari reittiä pyöräillen. Edellisenä kesänä huvittuneena totesin, ettei citypyörä ole kovin mukava ajettava juurakkoisilla poluilla, joten hommasin itselleni Whiten maastopyörän.
Ensimmäisenä iltana ajelimme Harjujen huikonen-nimisen (8km) lenkin. Matkaa tuli noin 13 kilometriä kkokonaisuudessaan, kun lähdimme leirintäalueelta, ja aikaa taukoineen meni puolitoista tuntia. Reitillä oli muutama ihan napakka nousu, joissa minulla meni pyörän kanssa ihan talutushommiksi. Muuten polut olivat todella hyvässä kunnossa ja erittäin miellyttävää ajettavaa. Reitit sovpivat hyvin tällaisille aloittelijoille, joihin itsekin lukeudun. Liian tiukat nousut on helppo taluttaa. Muutamat rappuset sattui reitille ja niissä joutui pyörää hetken kantamaan, mutta maastopyörä on kevyt kantaa.
Maastopyöräni osoittautui ihan kelpo menopeliksi, ja mitä enemmän ajoin, sitä mukavammalta ajaminen alkoi tuntua.
Toinen lenkki, jonka pyöräilimme oli Kokalmuksen kierros. Lähdimme matkaan aamupäivällä Karhunkaninalon leirintäalueelta Hossan luontokeskuksen kupeesta, joten teitä pitkin ajoa tuli reilut kymmenkunta kilometriä yhteensä. Kaikkiaan ajettu lenkki oli sporttrakerin mukaan 27 kilometriä. Kokalmuksen kierros itsessään vain 14 km kilometriä.
 |
| Reitti Muikkupurolle oli parkkipaikalta esteetön. Leveää baanaa oli helppo ajella. |
Ensimmäinen etappi oli kaunis Muikkupuro. Muikkupuron laavupaikalla valmistimme lounaan retkiruokapusseista, ja viilentelimme jalkojamme kylmässä purossa. Sää oli aurinkoinen ja todella lämmin. Iltapäivällä jopa helteinen.
 |
| Muikkupuron laavu |
Muikkupurolta matka jatkui Keski- ja Alavalkeaisten järvenrantoja myötäillen kohti Kokalmus-järveä. Järven eteläpäässä oli Kokalmuksen laavu, jossa pidimme taas pienen välipalatauon. Kokalmuksen kierroksella on myös patikoijia, koska maastopyöräreitti menee samaa polkua pitkin. Meitä vastaan tuli yksi pariskunta ja pari pyöräilijää, eli kovin oli hiljaista tällä ihanalla reitillä.
 |
| Kokalmuksen laavu |
 |
| Tauko Kokalmuksella |
Matkaa taitettiin harjuja, pitkoksilla varustettua suota, sekä hiekkarantaa pitkin. Loppupäässä, lähestyttäessä Muikkupuron parkkipaikkaa, polku mutkitteli hakkuuaukean läpi.
 |
| Helppoa kangasmaastoa oli ilo ajella |
 |
| Kauniita harjumaisemia |
 |
| Pitkoksilla sai olla tarkkana |
Hossan kansallispuisto on kyllä pienoinen paratiisi. Sinne tekee mieli mennä aina uudelleen ja uudelleen. Patikoitavaa ja pyöräiltävää riittää. Maasto on helppokulkuista ja reitit on merkattu karttoihin ja maastoon todella hyvin. Leirintäalue on siisti ja kaikinpuolin mukava, näin karavaanarin silmin. Ja mikä mukavinta, yleinen sauna kuulu leirintäamaksuun joka ilta. Ennen saunaa on kiva käydä vaikka kävelemässä noin kolmen kilometrin mittainen Huosilammen kierros.
Pikkuhiljaa näin kevään lämmetessä alkaa taas uusi karavaanauskausi kutkuttelemaan mieltä. Viime kesänä meillä oli muutto uuteen kotiin, joten heinäkuu ja kesäloma menikin melkein kokonaan muuttopuuhissa, ja vaunuilut jäivät loppukesästä kokonaan.
Tälle kesälle ei vielä ole sen kummempia suunnitelmia. Olemme mietiskelleet jotain pientä vaellusta jossainpäin lappia, mutta saa nyt nähdä tuleeko päiväretkeiltyä vai lähdettyä vaellukselle.
Tavataanhan taas seuraavassa tarinassa. Se saattaa ehkä liittyä rakkaaseen kiipeilyharrastukseemme ja Ranskaan, josta pari päviää sitten palasimme kotiin.
Aurinkoista ja ihanaa kevättä sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti