Kiipeilyreissu Kalymnokselle

Kiipeilyreissu Kalymnokselle Kreikkaan 4.-11.10.2019

Kalymnokselle saavutaan laivalla Kosin saarelta. 

Kreikassa lämpötila lokakuussa on yleensä vähän yli +20 asteen, joten se on optimaalinen kiipeilyä ajatellen. Kalymnos on noussut hurjaan suosioon ja siitä puhutaankin köysikiipeilyn mekkana. Boulderoinnin mekka on vastaavasti Ranskan Fontainebleau, jossa kävimme maalikuussa viikon kiipeilyreissulla. Siitä voit lukea täältä.

Telendoksen saari hotellilta katsottuna

Kalymnoksen sää oli tällä kertaa hieman lämpimämpi kuin normaalisti, ja lämpötila huitelikin reilusti yli +25 asteen. Pilvisiä päiviä ei juuri ollut, sen vuoksi varjossa olevat kiipeilysektorit olivatkin kovin ruuhkaisia aika ajoin. Aurinkoiset sektorit olivat ihan liian kuumia kiivetä, koska kalliot kuumentuvat liiaksi ja porottava aurinko poltti nahkan.

Aamuisin kiipeilijät lähtevät hotelleilta reput selässä skootterilla tai kävellen kohti kiipeilysektoreita. Lähimmät sektorit olivat Elena Apartments hotellimme takana rinteessä. Sinne oli noin puolen tunnin kapuaminen ylös kivikkoista rinnettä. 

Grande Grottan

Ylös haikkaus ei ollut kovin helppokulkuinen

Kalymnoksella riittää kiivettävää kaikentasoisille kiipeilijöille. Kallio on hyvälaatuista, eikä se käy sormiin niin kuin suomalainen terävä graniitti.

Tunnelma Kalymnoksella on rento. Turistit ovat pääasiassa eurooppalaisia kiipeilijöitä, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Ravintoloita on runsaasti pienessä Massourin kylässä, jossa asuimme. Iltapäivällä ja illansuussa kiipeilyporukat valuvat rinteiltä takaisin kylälle ravintoiloihin ja baareihin ansaituille drinksuille ja syömään hyvin.

Köysikiipeilyssä tärkeää on köysikön kommunikointi. Sekä kiipeilijän, että varmistajan on tiedettävä ja luotettava siihen mitä toinen tekee. Varmistaja varmistaa ja kiipeilijä kiipeää joko yläköydessä tai liidaten.

Mies liidaa ja minä varmistan

Yläköydessä kiipeäminen on helpompaa ja ehkä turvallisempaakin. Siinä köysi on valmiina yläankkurissa (viedään ylös liidaten), ja jos satut tippumaan köyteen, putoat sen mitä köysi antaa periksi.

Lead-kiipeilyssä kuljetat köyttä ja varmistusvälineitä (jatkoja) mukanasi sitä mukaa kun kiipeät. Edetessäsi klippaat jatkon seinässä olevaan pulttiin, ja sen jälkeen klippaat köyden kiinni jatkoon varmistaen, että köysi klipataan oikeinpäin. Jos klippaat köyden vahingossa väärinpäin, ja jatkon portti pyörähtääkin väärään suuntaan, saattaa portti aueta tippumistilanteessa, ja varmistus voi näin pettää.

Minä klippaan toiseen jatkoon.

Liidaamisessa köysi on siis osan aikaa alapuolellasi, koska, koska pultteja on muutaman metrin välein. Jos tiput köyteen, tippumismatka on näin pidempi kuin yläköydessä. Toki köysi voi olla myös yläpuolellasi, jos olet juuri ehtinyt sen sinne klipata. Mutta mikäli tiput köyteen ennekuin, olet ehtinyt klipata seuraavaan jatkoon, tippumismatka on näin pidempi. Tiedä mitä teet ja tee kaikki omalla vastuullasi.

Varmistajan on oltava koko ajan hereillä, ja valmis varmistamaan tippuva kiipeilijä. Tarkkaavaisuus ei saa herpaantua hetkeksikään. Jos reitti on korkea, tai tuulee sopivasta suunnasta kallioon nähden, ei köysikkö välttämättä kuule toisiaan. Silloin on tiedettävä mitä toinen tekee ja yritettävä kommunikoida vaikka käsimerkein. Aina tämäkään ei ole mahdollista.

Ennen kiipeilemään lähtemistä kiipeilijä ja varmistaja ristiintarkastavat valjaat ja solmut toisiltaan. Näin varmistetaan, että kiipeilyvarusteet ovat asianmukaisesti laitettu. Kiipeilijä laittaa köyden kiinni valjaisiin kasisolmulla, ja varmistaja laittaa varmistuslaitteen kiinni köyteen sekä omiin valjaisiin belay loopiin, eli varmistuslenkkiin. Kiipeilijä lähtee kiipeämään vasta kun varmistaja antaa siihen luvan, eli on valmis varmistamaan.

Kiipeilyvarusteita

Kiipeilyvarusteiksi tarvitaan valjaat, riittävän pitkä kiipeilyköysi (meillä käytössä 9,8mm 70 m pitkä dynaaminen köysi), kiipeilykengät, jatkoja, varmistuslaite (minulla ATC ja mies käyttää Grigriä) sekä kypärä ja mankkapussi (magnesiumjauhe käsien hikoilun estämiseksi). On olemassa myös varmistuslaseja, joilla näkee ylöspäin, niin ettei tarvitse niska pitkällä varmistaa, mutta miellä näitä laseja ei ole käytössä. Kiipeilyvaatteet on oltava sellaiset, missä ei ole roikkuvia naruja. Pitkät hiukset on syytä pitää kiinni turvallisuussyistä.

Reitin tarkkailua ennen kiipeämistä

Köysittelemään ei opi kuin köysittelemällä. Toki suosittelen vahvasti köysikiipeilykurssin käymistä, jos haluat alkaa kiipeämään köydellä. Kurssilla opetetaan erilaisten kiipeilyssä tarvittavien solmujen tekoa, varmistustekniikat, ja köyden klippaaminen. Sekä käydään läpi kaikki turvallisuusasiat. Kiipeilykortin saa suorittamalla hyväksytysti lead-kiipeilytestin, johon kuuluu esim. köydestä putoaminen niin, että köysi on kiinnitettynä pari metriä alapuolellasi olevaan jatkoon, ja putoamismatka on noin neljä metriä.

Olen tähän asti vain yläköysitellyt ulkona, en koskaan liidannut. Kalymnoksella oli niin kivat ja helpot reitit liidaamisen opetteluun ulkona, että rohkaistuin liidaamaan muutaman reitin.

Maisemat topista oli upeat. Kuvassa anonyymi kiipeilijä.

Kiipeilimme lähinnä 4-6 greidin reittejä mahtavasta fiiliksestä nautiskellen. Mitään kovin tiukkoja vääntöjä emme lähteneet tekemään. Yksi 6a jäi hiukan allekirjoittanutta harmittamaan. Viimeisen jatkon ja ankkurin välissä jouduin ottamaan lepoa käsien pumpatessa niin pahasti. levon jälkeen sain topattua. Puhdas suoritushan se ei ollut, mutta hieno fiilis tuli silti. 

Mikäpä oli näissä maisemissa kiipeillä.

Minä liidaamassa

Turvallisesti ankkurissa. 

Teimme yhden patikkaretken Telendoksen saarella. Kävelimme vuorenrinteillä polkuja pitkin, korkealla vuorenrinteellä sijaitsevalle kappelille. Kappelilta oli upeat maisemat välimerelle ja Kalymnokselle. 

Reittimerkinnät olivat aluksi melko selkeät lautoihin kirjoitetut, mutta jossain vaiheessa lautoja lojui polulla miten sattuu, ja suunnistaminen piti tehdä mututuntumalla. Karttoja ei ollut saatavilla. Googlemapsista katsottiin kappelin sijainti, kun oltiin kävelty väärälle rinteelle.

Vuorenrinteellä oli todella vanhoja rakennelmien osia, muureja ja rakennusten perustuksia. 

Seuraavassa kuvia Telendoksen patikalta.

Reittimierkintöjä

Kasvisto oli karua mutta kaunista.

Kappeli oli upealla paikalla vuoren rinteellä. 

Upeat maisemat välimerelle ja Kalymnokselle

Lopuksi kuvia sieltä täältä:

Auringon laskua Missourin rannassa

Porhian satama-aluetta

Pesusieniä

Kiipeilykaveri

Näkymiä rinteeltä Pothiaan

Savvaksen luostari Pothiassa

Hotelllimme Elena Apartments

Maisemat meidän parvekkeelta

Hotellin altaaltakin sai katsella kauniita maisemia

Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja leppoisa tunnelmaltaan. Lämpöä, rentoa kiipeilyä, sopivasti chillailua, hyvää ruokaa ja vielä parempaa ruokaa, vähän shoppailua, upeita maisemia ja kauniita auringonlaskuja. 

Kalymnos on maineensa veroinen ja ehdottomasti suositeltava vaihtoehto aloittelevillekin kiipeilijöille. Kivenlaatu on käsien nahka-ystävällinen, mutta ei vielä läheskään niin lasittunutta ja liiskaantunutta kuin esim. Thaimaassa Railaylla. Otteita löytyy hirmuiset määrät ja kiipeily on mukavan nautinnollista, kun ei tarvitse jokaista muuvia miettiä liian tarkkaan. Topissa endorfiinit pöllyää ja maisemat palkitsevat.

Jatkan kesäreissujen postaamisia kunhan saan taas aikaiseksi. Tämä postaus pulpahti välipostauksena ja ajallisesti "väärään kohtaan", kun olisin halunnut kaikki reissumme kronologiseen järjestykseen. Tein opiskeluihin liittyvään portfolioon dokumnetointia tästä reissusta, ja muokkasin saman tarinan tähän blogiin, ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. 

Mukavaa joulun odotusta! Enää 20 yötä jouluun! :)