Maastopyöräilyä ja patikointia Kiilopäällä

Suomen latu Kiilopään retkeilykeskus 

Näin joulun alla on mukava palata ihaniin kesämuistoihin. Karavaanareiden kesälomareissu jatkui Kylmäluoman retkeilykeskukselta kohti Kakslauttasta ja Kiilopäätä. Matka kohti lappia taittui verkkaiseen tahtiin, kun suurin sallittu nopeus vaunu perässä on 80km/h, mutta mikäs kiire lomalaisilla olisi ollutkaan.

Illansuussa saavuttiin Kiilopäälle, joka on yksi lempipaikoistani Lapissa. Varasimme tutulta leirintäalueelta vaunupaikan neljäksi yöksi, koska halusimme nauttia UKK-puiston monipuolisista harrastusmahdollisuuksista ja erinomaisista reiteistä kaikessa rauhassa, ilman kiirettä. Edelliskerralla paikka saatiin ihanan tunturipuron ääreltä, jonka rauhoittava solina kuului vaunun sisälle asti jos oli aivan hiljaista. Nyt paikka oli hieman sivummassa.

Neljän päivän aikana maastopyöräilimme ja patikoimme upeissa maisemissa Kiilopään lähialueilla. Yhtenä päivänä tehtiin päiväretki Pyhä-Nattasille. Edellisvuosina Pyhä-Nattanen oli jäänyt käymättä sumuisen tai sateisen sään takia. Maahisessa (kammi Kiilopään retkeilykeskuksen pihassa) kävimme paistamassa maukkaita lettuja, mutta koko oleskelun Kiilopäällä kruunasi ehdottomasti ihana savusauna ja pulahdukset raikkaaseen tunturipuroon.

Ensimmäisenä iltana käytiin pyöräilemässä Niilanpään autiotuvalla. Koko matkan oli sumuista ja vettä tihuutteli, joten maisemat jäivät vähäisiksi, mutta kroppa sai mukavasti liikettä autossa istumisen jälkeen. Matkaa kertyi kaikkiaan n. 10 kilometriä.

Reitin tarkistusta tunturissa

Seuraavana päivänä lähdettiin ystäväpariskunnan kanssa pidemmälle maastopyörälenkille. Ystäväpariskunta majoittui Saariselällä ja olimme sopineet yhteisistä retkistä heidän kanssaan etukäteen. Olikin mukava retkeillä porukalla, kun yleensä olemme miehen kanssa kaikkialla kaksistaan.

Maastopyöräilyreittimme lähti Kiilopäältä Luulammelle, sieltä Rautulammen kautta Niilanpäälle ja takaisin Kiilopäälle. Matkaa kertyi n. 25 kilometriä. Lähtiessä sää oli sumuinen, mutta poutainen.

Kiilopäältä Luulammelle vei leveä baana. 

Kiilopään kupeessa

Luulammen kiinni ollut kahvilarakennus

Luulammella pidimme pienen jaloittelu- ja juomatauon ja jatkoimme matkaa kohti Rautulampea. Hieman jouduimme karttoja vilkaisemaan, että suunnistamme oikealle reitille. Kohta tulimmekin joenvarteen, ja kahlasimme vuoron perään joen yli pyöriä taluttaen. Kahlaus sujui ongelmitta, koska vettä oli vain nilkkoihin saakka. Se virkisti jalkoja mukavasti.

Mies ylittämässä jokea.

Sitten poljettiinkin pitkä pätkä välillä jopa haastavaa maastoa. Polku oli paikoin mutainen ja märkä, paikoin niin kapea ja syväurainen, että polkimet ottivat maahan kiinni. Paikoin oli kivikkoa ja varvikkoa niin, että kaatumisiltakaan ei vältytty. Pahimmat ilmalennot taisi ottaa allekirjoittanut; ensimmäisen lennon otin jo Kiilopää-Luulampi välillä kokeillessani miehen sähköpyörää, ja toisen ilmalennon sarvikon yli otin matkalla Rautulammelle. Onneksi ei käynyt sen pahemmin, vaikka kaaret olivatkin melkoiset.

Rautulammella pidimme evästauon tulistellen ja makkaroita paistellen. Aurinkokin alkoi näyttäytyä pilviverhon takaa. Raututuntureiden päälle nousu tuntui jo reisissä, joten vaihdoin alleni sähköpyörän ja mies sai sitkuttaa minun pyörälläni. Maisemat Raututuntureilta kansallispuistoon olivat todella kauniit, ja näkyvyyttä oli aina Nattasille ja Sokostille saakka.

Pieni lepotauko Raututunturin päällä. Horisontissa Nattaset.

Rautulampi näkyvissä

Maisemien ihailuun ei voi kyllästyä.

Retkiseurue laskettelee Raututuntureilta alas

Suomunjoen latvoilla oli seuraava joen ylitys. Koska oli niin kuivaa, joen pystyi ylittämään ajamalla. Joella pidettiin pieni juoma- ja kuvaustauko. Pitihän sitä kirkasta tunturipuron vettä maistella. Hyväähän se oli.

Raikasta juomavettä suoraan kuksaan

Sitten noustiin vielä viimeinen kunnon nousu Niilanpäälle, josta olikin pelkkää alamäkeä loppumatka aina Kiilopäälle saakka. Retkipäivä oli oikein onnistunut ja suuremmilta haavereilta säästyttiin. Muutamat mustelmat kaunistivat reisiä, polvia ja sääriä.

Illalla yhdeksän jälkeen kavuttiin vielä Kiilopään huipulle tuulisessa säässä ihastelemaan yötöntä yötä.

Kiilopään huipulle oli ilmestynyt maisemapenkki

Aurinko valaisi vielä iltamyöhäänkin kun lähdettiin alas Kiilopään huipulta.

Seuraavana päivänä kävimme patikoimassa Pyhä-Nattasella, mutta siitä kirjoittelen oman postauksen myöhemmin.

Viimeisenä päivänä, jonka Kiilopäällä vietimme, mies kävi ajamassa vajaan 30 km:n maastopyörälenkin Vellinsärpimällä ja Taajoslaavulla. Minä kävin patikoimassa koiran kanssa 6 km:n mittaisen Poropolun, joka on rengaslenkki ja kulkeen Ahopäiden yli. 

Poropolulla oli paljon pitkoksia.

Tunturipurot olivat melko kuivia.

Oikealla polulla ollaan.

Polulla meitä tervehti iloinen liro.

Tunturimaisemaa silmänkantamattomiin.

Jossain Poropolun varrella.

Kiilopää näkyvissä.

Ahopäiden rinteeltä näkyi Kiilopään rekeilykeskukselle ja horisontissa UKK-puisto.

Ahopäiden huipulla.

Synttärisankari 7v poseeraa kelopuulla.

Seuraavana aamuna matka jatkuikin kohti Lemmenjoen kansallispuistoa, jossa kävimme pienellä vaelluksella Kultareitillä. Siitä luvassa tarinaa myöhemmin.

Suomen Ladun Kiilopään rekeilykeskus on ihan huikean hieno paikka. Urho Kekkosen kansallispuiston portti on aivan pihapiirissä, ja alueella on mahtavat puitteet retkeilyyn kaikkina vuodenaikoina. Majoitusta on saatavilla niin hotellissa, hostellissa, mökeissä kuin matkailukulkineissakin. 

Suosittelen ehdottomasti vierailemaan, jos et ole vielä Kiilopäällä käynyt. Leiriytymisemme aikana yleiset saunat kuuluivat joka ilta vuorokausi maksun hintaan. Samoin majoittujat saavat mennä tietyille savusaunavuoroille ilman eri maksua. Suomen Ladun jäsenet saavat vielä majoitukset edullisempaan hintaankin. Kiilopäälle mennessä kannattaa varata useampi päivä aikaa, sillä maasto houkuttaa liikkumaan. Jos ei halua omin päin lähteä tunturiin, voi Kiilopään viikko-ohjelmista varata itselleen sopivan retkiporukan, ja mennä mukaan oppaan johdolla. Viikko-ohjelmissa on valinnan varaa ja sopivia retkiä ja tekemistä löytyy kaikenikäisille.

Maahinen-kammi

Valimiista taikinasta jokainen sai paistaa itselleen oman letun.

Saariselän matkailukeskittymä on reilun kymmenen kilometrin päässä (autolla vajaat 20km) käydä vaikka patikoiden, pyöräillen tai talvella hiihtäen. 

Kekkospuisto ja Kiilopää ovat kyllä kestosuosikkejamme Itä-Lapissa. Varmasti palaamme näihin maisemiin vielä useita kertoja. Haaveena on myös kesä- tai ruskavaellus Kekkospuistossa. 

Mukavaa joulun odotusta! Enää viikko jouluun! :)

Kansallispuiston portti ja Maahinen Kiilopäällä