Pallas-Hetta vaellus 2018: päivä nro 1, Pallas-Montellin maja

Pallakselta Montellin majalle 27.-28.6.2018

Vihdoin koitti odotettu kesäloma, ja auton keula käännettiin kohti pohjoista. Ajelimme 1100 kilometriä yhden yön taktiikalla Enontekiön Hettaan, Hetan kodalle, jonne laitoimme matkailuvaunuleirin pystyyn. Vaunu ja auto jäivät Hetan kodan pihaan odottelemaan vaelluksen ajaksi. 

Vaellusta edeltävänä iltana grillailimme Hetan kodan kodalla, ja tapasimme siellä pariskunnan, joka oli myös seuraavana päivänä lähdössä elämänsä ensimmäiselle vaellukselle. Hekin tunnustivat enemmän olevansa päiväretkeilijöitä, mutta olivat innostuneet tuttavien vaelluksista ja päättäneet itsekin lähteä vaeltamaan. Jännä, kuinka paljon samanlaisia ajatuksia tulevasta vaelluksesta meillä heräsi ja miten samoja asioita hekin olivat etukäteen pohtineet. He lähtisivät vaeltamaan Hetasta Pallakselle, kun me taas Pallakselta Hettaan. Jossain vaiheessa vaellusta törmäillään, tuumasimme, kun painelimme nukkumaan.

Keskiviikkona 27.6 klo 11 olimme intoa täynnä täysine rinkkoinemme Hotelli Pallaksen pihalla aloittamassa 55 kilometrin taivalta. Sää oli aurinkoinen, mutta tuuli oli todella navakkaa. Lämpöasteita ehkä +14 astetta ja näkyvyys erittäin hyvä. Täydellinen vaellussää kaikenkaikkiaan.

Uskomaton "tässä sitä nyt vihdoin ollaan" -fiilis valtasi mielen ja sielun, kun seisoimme reitin alussa 

opastekyltin alla: Hetta 55km -> 

Lähtöruudussa Pallaksella

Reissurusselilla riitti virtaa ensimmäisessä nousussa.

Vaellus alkoi haastavalla, mutta kuitenkin suhteellisen loivalla nousulla Vatikurua pitkin Taivaskeron ja Pyhäkeron huippujen välistä.  Polku oli leveä, mutta paikoin melko kivikkoinen. Täysi rinkka ja navakasti puhaltanut sivutuuli toi omat haasteensa etenemiseen, mutta hyvällä fiiliksellä noustiin ensimmäiselle kerolle tunnissa. 

Vatikuru ja Laukukero

Taakse jää Pallas-hotelli

Taivaskeron takaa reitti jatkui kohti Rihmakurunvaaroja ja Rihmakurua.

Maisemat avautuivat joka suuntaan niin upeina, että pysähtelimme vähän väliä niitä kuvaamaan ja ihastelemaan. Mikäpä oli pysähdellessä, kun ei ollut kiire mihinkään.

Välillä piti vähän poseerata. 

Vaellussauvat oli kyllä ihan nappiostos. 

Jo ensimmäisessä nousussa huomasimme, että oli hyvä valinta ottaa vaellussauvat mukaan. Niillä pystyi keventämään nousua ja ne auttoivat pysymään pystyssä kovassa tuulessa. Kädetkään eivät puutuneet, kun saivat koko ajan työskennellä. Taivaskeron laidalla täytyi pysähtyä hienosäätämään rinkkaa. Alkuun paino oli ihan liikaa olkapäillä. Oikeilla säädöillä Bergansin Glittertind-rinkka istui täydellisesti selkään.

Tuultapäin, ja välillä sikinsokin kulki russelin tie Rihmakurunvaaroja pitkin

Luntakin oli vielä tunturissa paikka paikoin.

Rihmakurun kodalle saapuessamme alkoi ripsutella vähän vettä. Pidimme 1,5 tunnin mittaisen tauon. Valmistimme retkiruuat ja lepuutimme selkiämme pitkällään kodan penkeillä. Vesivarastoja täydennettiin myös ennen matkan jatkumista.

Taivallettuja kilometrejä oli tähän asti kymmenen. 

Rihmakurun kota

Rihmakurulta matka jatkui poutasäässä Jäkäläkeron reunaa myötäillen kohti Nammalakurua. Reitti polveili aluksi tunturikoivikossa ja vetiset paikat oli pitkostettu. Rihmakurulta Nammalakurulle oli vain 2,6 kilometriä. Pidimme pienen välipalatauon Nammalakurun autiotuvan rappusilla, ja silmäilimme teltanpaikkaa, josko jäisimme sinne yöksi. Alueella oli kuitenkin jo viisi telttaa, eikä kello ollut vielä paljon mitään iltapäivällä, joten päätimme jatkaa vielä reilun kilometrin Montellin majalle. Nammalakurun tiesimme muutenkin olevan ruuhkaisempi, joten senkin suhteen päätimme jatkaa matkaa.

Nammalakuru oli kauniilla paikalla. 

Montellin maja näkyikin jo Pikku-keron ylitettyämme. Montellin maja on Vuontiskeron juurella, ja siitä lähtee leveä polku (valtatie) Vuontisjärvelle. Kaukana tunturin laella näimme muutaman poron, mutta ne olivat kameran linssin uloittumattomissa.

Montellin maja näkyvissä Vuontiskeron alla.

Reissurusseli nukkui makuupussinsa päällä, kun pystytimme leiriä.

Sympaattisen pieni Montellin maja. Takana Pikku-kero

Löysimme kivan leiripaikan vähän sivusta ja tuulensuojaisesta paikasta.

Leiripaikkamme oli Montellin majan takana

Kuva leiripaikalta

Exped Mira 2 eka kertaa tunturissa tositoimissa. 

Camping with the view. 

Illalla leirin pystyttämisen ja ruokailun jälkeen kävimme vielä majalla keittelemässä iltateet. Samalla juttelimme parin ihanan kuusamolaisen "retkimummon" kanssa. He aikoivat jäädä majalle yöksi, vaikka telttakin olisi ollut pystytettynä. Olisi ollut mukava kuunnella heidän retkitarinoitaan vaikka yömyöhään, mutta ensimmäisen päivän uurastus alkoi jo painaa jalkojen lisäksi silmiä, joten suuntasimme teltalle iltatoimille ja nukkumaan. Mies nukahtikin samantien makuupussiin kääriydyttyään, kun minä kuuntelin luonnonääniä ja kapustarinnan vihellystä läpi yön. Muutama pieni sadekuurokin ropisi unettavasti teltan kattoon, mutta uni ei vaan meinannut tulla. Koiraa paleli yöllä, joten peittelin sen vielä oman makuupussinsa lisäksi oman untuvatakkini sisälle, niin että nenänpää vain näkyi. Sen jälkeen hänkin nukkui sikeästi aamuun asti. 

Montellin majan takka

Tuvassa oli neljä petipaikkaa. 

Reissumutsi Montellin majan rappusilla

Ensimmäinen vaelluspäivä sujui mainiosti ilman suurempia ongelmia. Toki hartioissa ja jaloissa tuntui, että jotain on tullut tehtyä. Toinen kantapää alkoi hiertää jo melko alkumatkasta, mutta laitettuani rakkolaastarit kantapäihin, en enää edes muistanut, että kenkä jossain vaiheessa oli hiertänyt. Itselläni on hieman ongelmalliset, luisevat jalkaterät, joten täydellisesti sopivaa kenkää on mahdoton löytää. Salomonin varrelliset vaelluskengät melko jäykällä pohjalla ovat kuitenkin olleet todella hyvät jalassa. 

Salomonin vaelluskengät ovat hyväntuntuiset ja napakat, eivätkä kivet tunnu jalkapohjissa ollenkaan.

Vaellettuja kilometrejä Pallakselta Montellille kertyi kaikenkaikkiaan reilut 14. Kolmen yön taktiikalla se onkin keskimääräinen päivämatkamme. 

Seuraavassa postauksessa Pallas-Hetta vaelluksemme jatkuu Montellin majalta kohti Hannukurua. Eteneekö matka suunnitellusti, vai tuleeko mutkia matkaan? Pysyhän kuulolla. 

Vaellusterkuin, Mutsi